Hämärässä oli pesutuvassa ihana olla. Lämmin höyry täytti huoneen ja tuli kattilan alla loisti kuin suuri punainen silmä. Tytöt läiskyttivät pestyjä vaatteita kartulla niin että seinät kaikuivat.
Äiti istui kolmijalalla keskellä melua.
Ei ollut sitä paikkaa maailmassa, missä palvelijoiden suu olisi ollut niin ahkerasti käynnissä kuin pesutuvassa.
Kaikki kylän juorut tulivat sisään pesutuvan ovesta.
Äiti saattoi kuunnella tuntikaudet kolmijalallaan, kunnes äkkiä juoksi sisään taas.
Ja tällaisten hetkien jälkeen pesutuvassa sanoi hän säännöllisesti:
— Herra varjele, minkälaiset käsitykset sellaisilla ihmisillä on.
Ja oli kuin olisi hän työntänyt jotain luotaan ihanilla käsillään.
— Miten viitsitte kaikkea kuunnella, sanoi Tine.
— Ne kun ovat niin huvittavan hullunkurisia, sanoi äiti ja matki palvelustyttöjä.