— Ihana rouva, sanoi hän.
Ja äiti taivutti päänsä tuoksuvien marjojen yli.
* * * * *
Joka päivä täytyi Tinen juosta katsomaan, olivatko ruusut puhjenneet.
Äidin huvimajan valkoisten pylväiden ympäri kiertyi villiruusuja.
— Kohta ne puhkeavat, sanoi Tine.
— Viime vuonna ne eivät puhjenneet, sanoi äiti, eivätkä mansikat kypsyneet.
Ruusuja ja mansikoita piti olla äidin syntymäpäiväksi.
— Niin, viime vuonna, sanoi Tine, silloin olikin kylmä.
Ja he istuivat valkealle penkille ja katselivat lammikkoa ja puhuivat siitä, minkälaista oli viime vuonna ja toissa vuonna ja sitä edellisenä ja monta syntymäpäivää sitten.