Kenraali Bertramin jäähyväislaulu oli lopussa ja äiti väänsi yhä.
— Nyt tanssimaan, sanoi hän, tämä on polkkaa.
Tine, Tine, huusi hän, tanssikaa nyt.
Palvelustytöt juoksivat ulos, Tine etummaisena, ja alkoivat tanssia, hikoillen ja avopäin, keskellä pihaa, posetiivin ympäri: Pesu-Marenin hame ulottui vähän polvien yli.
— Tanssimaan, tanssimaan, huusi äiti miehille.
Mutta isäntärenki oli ainoa, joka uskalsi; hän hiipaili vähän hämillään alas, otti puukengät jalastaan ennenkuin pyysi Tineä tanssimaan ja pyörähteli sitten sukkasillaan nurmikolla.
— Hei, hei huusi äiti, tästä tulee talkootanssit.
Hän väänsi posetiivia niin että hikihelmet kihoilivat valkeilla kasvoilla.
Lapset juoksivat kirkuen posetiivin ympäri.
— Tanssikaa, tanssikaa, huusi äiti, ja lapset juoksivat. Mutta ontuva posetiivin soittaja seisoi rauhallisena ja haisteli tuoreen leivän tuoksua.