Isäntärenki oli pyörittänyt Tineä niin että karttuunihame heilui — sen alla ei liikoja ollut — ja nyt hän kumarsi jäykästi posetiivin edessä.
— Tine, väännä, huusi äiti.
Tine juoksi posetiivia vääntämään ja äiti pyöri kaikkien lasten huutaessa:
— Äiti tanssii, äiti tanssii.
Sukkasillaan tanssien piteli isäntärenki niin varovaisesti hentoa äitiä kuin olisi hän ollut posliinia.
— Nyt en jaksa enää, sanoi äiti.
Mutta Tine väänsi vääntämistään, ja äiti sanoi:
— Jollei Fritz olisi kotona, päästäisimme hevoset ulos.
Hänen täytyi saada hevoset ulos.
— Tine, huomennahan on syntymäpäiväni, ei hän silloin raski mitään sanoa.