— Varokaa, varokaa, huusi äiti.
Melu oli ylimmillään.
- Stella, Stella, kuului äkkiä ikkunasta.
— Herra Jumala, Fritz, sanoi äiti kangistuen.
Tytöt katosivat samassa, kuin olisi maa niellyt heidät.
— Fritz, sanoi äiti änkyttäen, en ymmärrä, kuinka kaikki on käynyt.
Mutta isä sulki ikkunansa, ja äiti sanoi hiljaa Tinelle, kohottaen olkapäitään kuin olisi nauttinut jostain hyvästä:
— Nyt annetaan miehelle kahvia.
— Herra Jumala, Tine, posetiivin soittajat tietävät tuhansia juttuja.
Posetiivin soittaja tuli väentupaan, ja äiti kuunteli hänen puhettaan tuntimääriä.