— Entä sitten, posetiivin soittaja, entä sitten, sanoi äiti ja siirtyi yhä lähemmäksi ukkoa penkillä.
Posetiivin soittaja kertoi juttuja maailmankiertomatkoiltaan.
— Lähtiessään sai hän taalerin.
— Tine, sanoi äiti innostuneena: se mies osaa valehdella. Hänen juttunsa ovat samanlaisia kuin lukukirjan kertomus neekerikuningattaresta, joka antoi polkea vatsaansa, jotta ruoka paremmin sulaisi.
— Sen olen lukenut saksalaisesta lukukirjasta ja se on tosi, vaikka
Fritz väittää minun valehtelevan.
— Mutta tule nyt, sanoi hän. Nyt lähdetään.
He kulkivat puutarhan läpi.
Ilta oli tyyni ja valoisa, ja lammikko lepäsi peilikirkkaana.
Ensimäiset ruusut tuoksuivat pensaissa.
— Kuule, kuinka kaikki on hiljaa, sanoi äiti.
— Niin on.