Ja varpaillaan he seisoivat voidakseen paremmin ojentaa.
Hetken seisoi äiti valkoisena, valkeiden lastensa ympäröimänä. Hän katseli niin kauas yli kesäisten niittyjen. Kaikki oli valoa: taivas, ilma ja maa.
— Kuinka ihana päivä, sanoi äiti.
Ja hän hymyili.
Yht’äkkiä hän kohautti kättään. — Tyras nuoleskeli hänen sormiaan ja paneutui makaamaan hänen jalkojensa juureen.
— Sinäkö siellä, sanoi hän.
Ja auringonpaisteessa seisoi hän ruusujen keskellä, lasten ympäröimänä,
Tyras jalkojen juuressa maaten.
Palvelustytöt tulivat, ja miehet saappaat jaloissa.
He tulivat kuin hiipien lammikon ympäri, pitkässä jonossa, niskat ja polvet koukussa — he näyttivät siltä kuin menisivät uhrattaviksi. Äiti otti heitä kädestä yksitellen.
Palvelustytöt vilkuilivat lahjojansa ja jatkoivat matkaansa.