— Geneven lääkäri on oikeassa, sanoi Bothilde täti, ei pidä puhua.
Pitää kävellä ja antaa hermojensa levätä.
Joka toisen käännöksen kohdalla söivät he pienen suklaakakun.
— Sveitsiläinen suklaa on siitä mainiota, että se antaa voimia, viemättä ruokahalua. Meidän kotoinen suklaamme sitävastoin on, kuin saisi möhkäleitä suuhunsa.
Kotiin palattuaan rupesivat tädit levolle.
He nukkuivat kaksi tuntia villavaippoihin käärittyinä.
— Hyvä ystävä, sano Bothilde täti, villa on villaa. Ranskalaiset, jotka tahtovat säilyä kuntokykyisinä, nukkuvat villapatjoilla.
— Niiden alla on tietysti jousipohja, lopetti hän puheensa.
— Hyvä ystävä, sanoi Anna täti, ranskalaiset ovat ranskalaisia.
Äidin tuskat kasvoivat kasvamistaan.
Ateriat olivat hänen kauheimmat hetkensä. Ei hän voinut sanoa, että lapset istuivat moitteettomasti pöydässä.