Vihdoin hän pääsi vuoteesta.
Tullessaan alas tätien luo oli hänellä edessään suuri valkoinen esiliina, ja näytti siltä kuin hän olisi askarrellut talossaan jo kello viidestä, jolloin voi kirnuttiin.
Molemmat tädit istuivat, selät tavattoman suorina, kummallakin puolella pöytää puutarhasalissa ja odottivat teekuppiaan. Aamukävelylle lähtiessään tekivät he erittäin matkavalmiin vaikutuksen. Hameen helmoja kannatti erikoinen järjestelmä hakasia, ja päässä oli hatut, joiden suuruus oli verrattava koreihin, joissa postissa lähetetään hautaseppeleitä.
Näitä hirviöitä koristivat silmien yli riippuvat pitsit.
- Herra Jumala, he sanoivat pitsejä tarkoittaen, ennen kaikkea täytyy ajatella silmien suojaamista.
Äiti sanoi:
— Näyttää siltä, kuin olisi aikomuksenne marssia Jerusalemiin.
He eivät kävelleet oikeassa puutarhassa sammakkojen takia, joita he inhosivat.
— Niitähän vilisee joka paikassa, sitäpaitsi ne hyppivät… sehän on melkein kamalampaa kuin viime vuonna.
Sitäpaitsi oli tie vihannestarhan läpi, kun sen oli kulkenut kuusi kertaa edes-takaisin, juuri heidän määränsä. Kävellessään he eivät puhuneet.