— Ota kiinni, ota kiinni, hän huusi.
Tikapuita siirrettiin, ja hän poimi poimimistaan.
Ylinnä hän seisoi. Leikillään piteli hän rypäleterttua tumman hohtavia hiuksiaan vastaan, toinen terttu riippui ojennetussa kädessä. Aurinko valaisi häntä, kimaltelevia rypäleitä ja kiiltävää tukkaa.
Isäntärenki meni ohi ja pysähtyi. Samassa heitti äiti rypäletertun suoraan hänen kasvojaan vastaan.
— Kauniilta mahdan näyttää, sanoi hän ja tuli alas tikapuilta. Ne vietiin pois ja Tine rupesi laskemaan terttuja.
Äiti seisoi kauvan katsellen alastonta viiniköynnöksen runkoa.
Hänen kasvonsa olivat muuttuneet.
— Nyt se on ohi, sanoi hän.
Hän meni sisään katsomatta rypäleitä ja jäi kauvan pimeään istumaan omaan tuoliinsa. Kädet helmassa.
Edes takaisin kaikuivat sisältä isän askeleet.