Keittiössä kuului Tine askartelevan viinirypäleiden korjaamisessa ja väki tuli sisään satoa katsomaan. Tine tuli sisään kertomaan montako terttua poimittiin.
– Paljonhan niitä onkin, sanoi äiti.
– Niin, kymmenen enemmän kuin viime vuonna, sanoi Tine.
– Niin,
Jens-renki oli sytyttänyt lyhdyn mennessään karjaa katsomaan.
Lehmät ammuivat pitkään hänen avatessaan ovea.
Äiti nousi paikaltaan. Varjon tavoin kulki hän läpi huoneen hämärän.
Hän istuutui pianon ääreen.
— Oletteko siellä, Tine, sanoi hän.
— Olen, rouva.
— Tiedättekö, olen istunut ja miettinyt miten ihminen voisi olla onnellinen.