— Mutta rikas hän kyllä on, sanoi äiti.
Oli kuin elämisen tuska olisi lähestynyt häntä, milloin tästä ystävättärestä tuli puhe.
— Niin, Herra tietää, mistä se johtuu, sanoi hän taas:
— Mutta onnettomasti on heidän kaikkien käynyt.
Ystävättären isä tuli silloin tällöin, aina odottamatta, eikä hän koskaan viipynyt kauan.
Kookas, laiha mies, ryhti kuin sillä, joka selkää taivuttamatta on tottunut liikkumaan hovissa.
Palvelijat saattoivat odottamatta ilmoittaa:
— Siellä on hovijahtimestari.
Vieras tuli sisään ja kumarsi niin ihmeellisen syvään ja niin ihmeellisen liikutettuna äidille, joka tuli häntä vastaanottamaan. Hän istuutui aina pitkän matkan päähän ja ääni kaikui kuin olisi se tullut jostain kaukaa, surun sortamana.
Ja hän lähti yhtä äkkiarvaamatta kuin oli saapunutkin.