Jonkinlainen kohteliaisuus alempia kohtaan — sillä kukaan lapsista ei muistanut muuten saaneensa isältä kuritusta — meni tästä hetkestä lähtien heidän veriinsä.
— Palvelijan asema on muutenkin kova, sanoi isä.
Ehkäpä lapset tätä "kovuutta" ajattelivat arvostelevasti: sillä kotona hallitsivat yksistään palvelijat.
Koulun Tine, joka oli tervejärkinen ihminen, sanoi äidin valittaessa:
— Herra Jumala, älkää vaihtako, on parempi olla entisten komennettavana.
— Tule, sanoi äiti Tinelle, mennään vähän ulos.
He ottivat pari vaippaa, menivät veräjästä puutarhan jäätyneelle lammelle. Sen rannoilla oli lunta kuloheinässä.
Poppelien takana levisivät laajat niityt. Äkkiä kävi äidin mieli murheelliseksi ja valituksena kaikui hänen ihana äänensä.
— Kuinka kaunista täällä olikaan kesällä, sanoi hän.
Pitkään ja surumielisenä katseli hän niittyjen jäätä ja lunta, hän, joka rakasti vienoa tuulta ja auringonpaistetta.