[51] Erich Ludendorff, main. teos, siv. 195.
[52] Vrt. Kai Donner, teoksessa Suomen Jääkärit, II, siv. 1060.
[53] J. Sundwall, Kring Jägarbataljonen, siv. 66.
[54] Vrt. Samuli Sario, Lausannen kansallisuuskonferenssi v. 1916. Suunta 1921, n:ot 6 ja 7.
[55] Näiden kahdesti kuussa ilmestyväin »Sanomain» tehtävänä oli antaa Suomen yleisölle totuudenmukaisempi käsitys sotatapahtumista ja poliittisesta asemasta kuin minkä meidän sensuroitujen sanomalehtiemme niukoista ja tendenssimäisistä uutisista sai. Niiden toimittajana oli maisteri Thure Svedlin ja suomentajana maisteri V. Puhakka ja ne painettiin 4—6-sivuisina Aftonbladetin kirjapainossa samalle ohuelle paperille, jota oli käytetty »Vapaisiin Sanoihin» sortovuosina. Lehden levittämisen Suomeen hoitivat meidän etappimme. Suurten kuljetus- ja levitysvaikeuksien vuoksi tämä hyödyllinen ja hyvintoimitettu julkaisu ei liene saapunut Helsinkiin ja Etelä-Suomeen asti.
[56] Ks. m.m. Maurice Paléologue: La Russie des tsars pendant la grande guerre, II, 1 luku.
[57] Paléologue, main. teos, II, siv. 5 puhuu siitä, kuinka tavattoman pessimistisesti Kokovtsoff juuri silloin arvosteli asemaa.
[58] Hammarskjöldin ministeristö asettui tässä kysymyksessä sangen päättävälle kannalle. Syyskuun lopulla sanoi Saksan ministeri von Lucius minulle saaneensa Ruotsin hallitukselta varman vakuutuksen, että se ei tulisi myöntymään eikä sallimaan ainoankaan ruutitynnyrin kuljetusta Ruotsin kautta. Lienee kuitenkin tunnettua, että luvatonta sotatarpeiden kuljetusta Ruotsin kautta Venäjän laskuun toimitettiin salassa varsin suuressa määrässä. Me saimme siitä usein raportteja. Niinpä kirjoitti neiti Elin Nylander minulle syyskuun 14 p:nä 1916: »Heinäkuun 1—26 p:n välillä kuljetettiin Englannista kauttakulkutavarana Ruotsin kautta toiminimi Krogiukselle Tornioon joukko laatikoita, joissa oli Punaisen Ristin leima. Toiminimi ei puuttunut Torniossa lastaukseen, vaan siihen komennettiin merisotilaita Helsingistä. Suuret puulaatikot sisälsivät pienempiä laatikoita, joista jokaisessa oli granaatteja. Tämä kaikki Punaisen Ristin merkillä varustettuna! Jos kirjoitat asiasta, älä mainitse mitään sotamiehistä. Ne ovat luotettavia hyviä miehiä ja kaikin tavoin suojeltavia».
[59] Kuten tunnettua oli Hindenburg elokuun 29 p:nä tullut von Falkenhaynin seuraajana pääesikunnan päälliköksi ja Ludendorff ensimmäiseksi päämajoitusmestariksi.
[60] Vrt. Edvard Hjelt teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 51.