[61] Pietarin lehdet panivat toimenpidettä vastaan vastalauseen »kyynillisenä kansainoikeuden loukkauksena». Maurice Paléologue, La Russie des tsars pendant la grande guerre, II, siv. 77.
[62] Tämä sabotage-toiminta, jolla kenties oli merkitystä Saksan sodanjohdolle, mutta joka tuntuvasti sai venäläisen valvonnan ja vainon Suomessa kiristymään ja siten myöskin tuli pahaksi esteeksi rekryyttien värväämiselle pataljoonaan, tuotti valtuuskunnalle suurta huolta. Papereitteni joukossa on minulla eräs päiväämätön kopia valtuuskunnan kirjelmästä asianmukaisille Saksan viranomaisille tästä asiasta. Kirjelmä, joka lienee laadittu myöhään syksyllä 1916, päättyy anomukseen, että n.s. sabotage-yrityksiä Suomessa mikäli mahdollista kartettaisiin tai ainakin toimeenpantaisiin ainoastaan erikoisen tärkeissä tapauksissa ja että jääkäripataljoonan nuoria miehiä ei missään tapauksessa enää käytettäisi sellaisiin yrityksiin.
[63] Suomen Jääkärit II, siv. 763.
[64] Sundwall (Kring Jägarbataljonen siv. 70.) kuvaa drastillisesti majuri kreivi Schwerinia: »niukkalahjainen morfinismia sairastava feodaalinen maaneuvos.» Minun saamani vaikutus miehestä ei ollut juuri edullisempi. Että saksalaisillakaan ei ollut erikoisen suuria ajatuksia hänen älystään, tiesi jokainen. Saksan meriattasea Tukholmassa von Fischer sanoi minulle herttaisen avomielisesti katsovansa, että Schwerin on »ein Trodl» (pöhköpää).
[65] Kirjelmä on julkaistu Sundwallin teoksessa siv. 166 ja seur.
[66] Hindenburgin muistelmista (Elämäni, suom. painos, siv. 218 ja seur.) käy kuitenkin ilmi, että hän oli asettunut suunnitelmaan nähden epäilevälle kannalle.
[67] Amerikan Pietarissa olevan lähettilään kautta saamamme vastaus (ks. edellä siv. 251) ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi eikä sitäpaitsi sisältänyt mitään positiivista.
[68] Nämä puolalaiset legioonat perustettiin jo v. 1912 Galitsiassa, Itävallan puolalais-ystävällisen valtakauden aikana. Elokuussa 1914 ne lähtivät sotaan ja niihin liittyi vapaaehtoisia Puolan kaikista osista. Syksyllä 1916 kuului legiooniin kaikkiaan noin 30 000 miestä. Niiden luoja ja johtava sielu oli Josef Pilsudski. Syyskuussa samana vuonna annettiin legioonille keisari Frans Josefin reskriptillä oikeus käyttää omia kansallislippuja ja nimitystä »puolalainen apujoukko».
[69] Ludendorff, main. teos, siv. 344.
[70] Suomen Jääkärit II, siv. 860 ja seur. Vrt. C. O. Nordensvan, Världskriget 1914-1918, siv. 314.