[71] Sitä koskevista toiveista oli meidän vaikea lopullisesti luopua.
[72] Näin täytyi puhua meidän puoleltamme tehtävässä esityksessä liittolaisellemme, taistelevalle Saksalle. On itsestään selvää, että kukaan meistä ei vähäksynyt sitä tavatonta merkitystä, mikä länsivaltojen takuun saannilla Suomen autonomialle olisi, jos itsenäisyyssuunnitelmat menevät myttyyn. Mutta sehän ei ollut Saksan apuun rakentuvan itsenäisyysliikkeen edustajain hankittavissa.
[73] R. Norrländer ja S. Sario: Die nordische Brücke, N:o 5 sarjassa »Die russische Gefahr», julkaissut Paul Rohrbach. Stuttgart 1917.
[74] Ks. esim. Lucien Maury, Den svenska nationalismen och kriget, Tukholma 1918, siv. 274 ja seur.
[75] Kai Donnerin julkaisema teoksessa Suomen vapaussota, II, siv. 40.
[76] »Die deutsche Regierung betrachtet es als ein deutsches Interesse, dass Finnland womöglich in Besitz der vollen Selbständigkeit gelangt. Infolge dessen ist die deutsche Regierung gewillt, bei dem Friedensschluss für die Erreichung dieses Zieles den zur Zeit bestehenden Verhältnissen gemäss zu wirken. Sollte dennoch irgendein staatliches Band zwischen Finnland und Russland bestehen bleiben, ist Deutschland bereit, für die vertragsmässige Erhaltung der finnländischen Autonomie einzutreten.» — Se selostus, joka on teoksessa Suomen vapaussota I, siv. 198, on epätäydellinen.
[77] Ernst von Hülsen teoksessa Suomen vapaussota, I, sivu 208.
[78] Kertomus on »Stockholm» nimisenä ranskaksi julkaistu konferenssin järjestelykomitean toimesta Tidenin kustannuksella Tukholmassa 1918. Suomalaisten valtuutettujen memorandumi on sivuilla 298—304.
[79] Eräässä yksityisessä keskustelussa Donnerin kanssa oli Sirola kuitenkin mielipiteenään lausunut, että kansan on ehdottomasti vuodatettava vertansa vapautensa puolesta eikä hankittava sitä vain diplomaattisilla neuvotteluilla (Suomen vapaussota 1, Siv. 309).
[80] Suomen vapaussota, I, siv. 214 ja seur Vrt. Hannes Ignatius Sortovuosista itsenäisyyteen, Helsinki 1927, Otava siv. 133 ja seur.