"Tuo konsulentti harrastaa vain härkiään", kerrottiin kuvernöörin lähtiessään lausuneen. Mutta talonpoikain arvostelu kuului näin: hän on meidän miehiämme.
PIKAKUVIA VUODELTA 1905.
Kohtaus Helsingissä.
Marianpäivän aamuna kyseessä olevana vuonna suuntasin kulkuni Helsingin rautatieasemalle. Edellisenä päivänä olin saanut sähkösanoman, että Äänisen karjalaisten venäläinen päämies, semstvon puheenjohtaja, oli saapuva pääkaupunkiin suomalainen konsulenttinsa seuranaan. Yhtä synkkä kuin aamunkolea taivaskin, oli herrojen ulkomuoto heidän laskeutuessaan junasta asemasillalle. He eivät olleet eläneet länsimaiden gregorianisen kalenterin mukaan ja niin oli heiltä jäänyt huomaamatta, että nyt oli pyhäpäivä Helsingissä. Tulijoilla oli ollut tarkoituksena käväistä vain eräissä julkisissa laitoksissa ja vielä saman päivän iltana lähteä paluumatkalle. Suuntasimme kulkumme Fennian hotelliin, minne vieraat majoittuivat. Herrat koettivat mukautua ja alistua viettämään päiväänsä toimettomina.
Kun vieraat olivat matkan jäleltä siistiytyneet ja aamukahvit juotu, kääntyi puheenjohtaja minun puoleeni lausuen: "Onko teillä ehdotettava jotakin samalla hyödyllistä ja huvittavaa ajanvietettä?"
Kysymys tuli noin vain ohimennen puheen jatkoksi vastausta odottamatta. Samassa juolahti mieleeni nuori, tilapäisesti tointa vailla oleva insinööri, jonka olin tavannut paria päivää aikaisemmin.
"Olkaa hyvä ja odottakaa, Pavel Pavlovitsh, tunnin kuluttua voin antaa vastauksen". Samassa poistuin huoneesta.
"Jos insinööri haluaa suorittaa hyvän työn, niin saapukaa heti Fennian hotelliin, mutta ottakaa mukaan insinööritodistuksenne korkeakoulusta", aloitin keskustelun hotellin puhelimessa. Puolen tunnin kuluttua istuimme insinöörin kanssa ravintolan sanomalehtihuoneessa syventyneinä tutkimaan hänen suomenkielistä todistustaan saadaksemme sen johdannon ja loppulauseen venäläiseen asuun.
Hetkistä myöhemmin astuin insinöörin seurassa puheenjohtajan huoneeseen. "Minulla on kunnia esittää suomalainen diplomi-insinööri herra X, joka minun aloitteestani on halukas pariksi vuodeksi astumaan palvelukseenne". Karjalaisten palvelukseen, olin sanoa, mutta vältin tämän sanan käyttämistä. "Olen iloinen saadessani tehdä tuttavuuttanne ja kuullessani, että insinööri luulisi viihtyvänsä erämaissamme. Meillä ei ole vielä koskaan ollut sitä etua käytettävänämme, että jokin insinööri olisi luonamme talvehtinut, vaan olemme saaneet tyytyä pienet tiedot omaaviin teknikkoihin".
Käytin hetkeä hyväkseni ja vedin esille valttimme, korkeakoulun insinööritodistuksen. "Ehkä sallitte, Pavel Pavlovitsh, että minä puolueettomana henkilönä suullisesti käännän hakijan paperit."