Pelloilta on jo sato korjattu. Ruis- ja heinäsaroilla on vain rehevä sänki nähtävänä. Tottuneen maanviljelijän silmä saattaa huomata heti, mitä syvät pellonojat ovat saaneet aikaan runsaan lannan saannin ohella, minkä maatilalle aina takaa kaupungin läheisyys. Tässä tapauksessa ei edes ollut kilpailua olemassa, sillä toista varsinaista maanviljelystilaa ei kaupungin lähetteillä ollut. Turnipsin siemenet eivät olleet jääneet vaikutustaan vaille ja pitkinä pinoina kohosi saroilla korjattu sato. Kolealta kentältä palattiin pian mallitilalle, missä ateria odotti. Perille tultaessa liehui talon katolla Venäjän lippu. Se ei kuitenkaan pahennusta herättänyt. Tiedettiin hyvin, että seinilläkin voi olla korvat ja toiselta puolen tunnettiin täydellisesti suursuomalaista propagandaa vastustavan Venäläis-karjalaisen veljeskunnan kekseliäät ja joustavat edesottamiset. Eräs ukoista ei kuitenkaan voinut olla salaa naapuria nykäisten ja lippua osoittaen lausumatta: "Onpahan oikea variksenpelätin!" Kaupungin heikkouskoisia oli lippu myös omansa uskossa vahvistamaan.
Kun talonpojat saapuivat juhlahuoneeseen, tekivät he ristinmerkin Kristuskuvan edessä, sillä he olivat kreikkalais-katolisen uskonnon tunnustajia.
Vaan notkuipa pöytä tällä kertaa talon paraista antimista. Oli siinä suuret lohi- ja siikapiirakat, juotettua vasikkaa y.m. Ja, miksipä vaieta, ateriaan kuuluivat myös kohtuudella nautitut ryypyt. Alussa oli mieliala hieman jäykkä ja hiljainen, mutta muuttui ajan mittaan vilkkaammaksi, sillä olivathan karjalaiset täällä isäntinä omalla, suomalaisen konsulentin hoitoon uskomallaan, mallitilalla.
Alussa liikkui keskustelu juuri päättyneen vuosikokouksen merkeissä: miten oli myönnetyt määrärahat käytettävä, keille oli ensi sijassa annettava matka-avustusta Suomeen tehtävää opintoretkeilyä varten, mistä taloista oli tyttäret laitettava mallitilan kotitalouskursseille. Keskusteltiinpa turvepehkun vaikutuksesta lannan laatuun ja pohdinnan alaisena oli myös kysymys, pitkiltäkö matkoilta kannattaa vedättää savea uutisviljelykseen otetuille ruista kasvaville vanhoille niittymaille. Kehuskelipa joku, että hänen uutisviljelyksensä kasvavat ruista paremmin kuin mitä hän itse oli Suomessa nähnyt. Jopa kehuskeli muuan, että hänen jalostamattomasta lehmästä ja itä-suomalaisesta sonnista juuri syntynyt "kyyttönsä" vei voiton mallitalon puhdasrotuisimmasta vasikasta.
Mitä pitemmälle juhla jatkui, sitä korkeammalle nousi mieliala ja niin tulivat esille kansalliset kysymykset. Muuan entinen "reppumies" nousee puhumaan ja selittelee sen ammatin vaivoja. Hän kuvailee, kuinka tällainen maiden ja mantereiden kiertelijä tuijottaa itsensä sokeaksi siihen, mikä on suorastaan kouraan tuntuvaa, rahaan, mikä kiihdyttää voitonhimoa. Hän valittaa vaellusvuosinaan laiminlyöneensä tilaisuuden tutustua Suomen pienviljelijäin tosin hieman niukkoihin, mutta jokseenkin varmoihin, ja ennen muuta rauhallisiin, nykyajan uudistusten ja apukeinojen luomiin oloihin. Hän on kuitenkin viime kesänä ollut mukana Suomessa hyvin järjestetyllä opintoretkeilyllä ja nyt on hänestä tullut vakaumuksellinen maanviljelijä, joka rakastaa kotikontuaan. Mutta vielä puuttuu häneltä paljon välttämätöntä ammattitaitoa. Lopuksi päätyy hän valittamaan kylän yhteistä maanomistusta, mikä vaikuttaa, että harrastus maatalouteen ei ripeämmin edisty. Puhuja lopettaa esittämällä maljan Suomelle.
Niin kuluu päivä ja käsissä on jo hämärä, kun miehet eroavat.
Seuraavana aamuna, kun Karjalan miehet olivat jo jättäneet kaupungin, sai konsulentti korkeilta viranomaisilta pienen hiljaisen huomautuksen, että eilinen päivällinen ei kuulunut sen työn piiriin, mikä oli hänelle uskottu. Kävi selville, että innostuneista puheista oli tietoja ulkomaailmaan luiskahtanut, mutta mitä teitä, sitä ei tiedetty.
Mutta onpa vielä jälellä yksi tiukka läpäistävänä. Hänen ylhäisyytensä kuvernööri puolisoineen ja seurueineen on aamulaivalla saapunut Petroskoilta kaupunkiin. Venäläiseen tapaan suoritetaan kiertomatka pienen maaseutukeskuksen kaikkiin julkisiin laitoksiin: kirkkoihin, kouluihin, vaivaistalolle, sairaalaan j.n.e. Mallitalollekin tulee vierailu ulottumaan.
Konsulentin on kulettava keskitietä ja vältettävä turhaa alistuvaisuutta. Hän käskee, että eräs Savosta ostettu siitossonni on valjastettava sopivien ajokärrien eteen ja määrää edelleen, että sen hammaslahtelainen toveri saa ajopelikseen auran, kumppanina säyseä "Masinisti" hevonen. Ne ovat kaikki opetettuja tällaisiin tehtäviin, missä niitä myös käytetään.
Kun vieraat saapuvat, pyydetään kuvernööriä katselemaan kyntämistä ja hänen puolisoaan seuraneiteineen valitsemaan paikan kärryissä. Tämä on vieraista niin somaa, että antavat valokuvata itsensä, kunkin omalla paikallaan. Käynti on ohi ja tasapaino taas tällä kertaa säilytetty.