Teeiltoja oli joka päivä paikassa tahi toisessa. Seuraava muoti olivat kahvikutsut ja ne löi lopulta laudalta agronoomin oma keksintö, mallitilalla vietetyt "perunaillat". Mutta ne saivat antaa tilaa tanssi-illoille ja lopuksi järjestettiin luistelu- ja hiihtopäiviä Äänisen jäälle. Viimein laadittiin etukäteen luettelo "huvittavista ja hyödyllisistä ajanvietteistä", kuten sanat kauniisti kuuluivat. Siinä oli joka perheellä oma päivänsä. Entiset hienot ja sirot aamupäivävierailut, joissa käyntikortti esitti tärkeintä osaa, olivat kokonaan muodista suistuneet.
Ja kauas ulkopuolelle kaupungin rajojen vei posti suuret uutiset. Karjalan kaukaisiin kyliin opettajattarina hajaantuneet kaupungin tyttäret lukivat kouluillaan kirjeitä, missä tädit intomielin kuvailivat sitä riemukasta joululomaa, mikä odotti kaikkia kaupungissa. Jos heillä oli ollut pitkä ja iloton syksy, oli myös hyveen palkka seuraava. Pikkukaupunki oli kerrankin näyttävä elämän iloisia valopuolia.
Kaupungin ompelijattaret olivat työhön hukkua. Singerin asiamies paikkakunnalla sai uusia tilauksia. Hänen varastonsa, sentään kokonaista neljä konetta, meni kuin kuumille kiville. Petroskoilta hankittiin hienoja, läpikuultavia kankaita. Yksi ja toinen teki tilauksensa Pietarista asti lyödäkseen kilpailijansa. Viimein saapui Moskovasta saakka nahkakaulus ja puuhka keskelle tätä turkismaata. Naisväki oli joutunut hurmion valtaan.
Mutta voi! Nämät kauniit kangastelut saivat surkean lopun. Joulu oli jo melkein ovella. Loistelias huvittelukausi oli alkava. Silloin tuli romahdus. Sen sai aikaan sähkösanoma, konsulentille, insinöörille ja agronoomille yhteisesti omistettu. Omaiset kutsuivat heitä kaikkia viettämään joulua Suomessa. Ja veri on sentään vettä sakeampaa. He jättivät Äänisen venäläistyneen pikkukaupungin ja matkustivat jouluksi kotimaahan.
REPOLAN MAATALOUSNÄYTTELY V. 1910.
Kehitys ei Itä-Karjalassa ole kulkenut eteenpäin jättiläisaskelin, mutta silloin ja tällöin on sielläkin yhtä ja toista pilkistänyt esille.
Vaikeuksista tässä suhteessa antaa osaltaan kuvan seuraava pieni kertomus.
Tämä tapahtui syksyllä v. 1910, jolloin Repolan pienellä ja alkavalla maatalousseuralla piti olla ensimäinen näyttelynsä.
Eihän sellaista käy vertaaminen siihen, mitä oli saatu nähdä Kuopiossa ja Kouvolassa. Mutta joka paikkakunnalla on omat näyttelynsä, riippuen sen ilmastosta ja kehitystasosta. Asian ydin lieneekin siinä, että on hyvää tahtoa saada jotakin hyödyllistä aikaan.
Näyttelypaikka sijaitsi keskellä kirkonkylää. Pitkillä pöydillä lepäsivät näyttelyesineet. Kansakoululapset näyttelivät suurella riemulla kouluillaan kasvattamiaan tuotteita. Pääosaa esittivät turnipsit, mutta olivat he saaneet esille myös punajuuria, lanttuja ja vihanneksia.