On ilta käsissä. Istumme Marjan isän luona tuvan takaisessa kamarissa. Tarina luistaa paraimmillaan, kun sisään astuu kaksi Ingervaaran miestä, joiden juhlallisesta ulkomuodosta heti näkee, että jotakin tärkeätä on tekeillä.
Vanhempi miehistä alkaa kaunopuheliaasti ylistää Ingervaaran kauppiasta ja hänen oivallisia lapsiaan. Vanhin näistä, Vanja, on isänsä perikuva. Jos ottaisi miehen puheet täydestä, olisi hän kaiken mahdollisen hyvän ruumiillistunut kuva.
Salavihkaa kurkistaa emäntä sisään, saadakseen selvän vieraiden asiasta. Isännän annettua merkin astuu hänkin kamariin, kuullakseen mitä jo oli arvannut kuulevansa.
Kaikki istuvat ääneti niin kauan kuin Ingervaaran ukko kertoo reippaasta, rikkaasta ja verrattomasta Vanjasta.
Kun hän on lopettanut, jatkaa toinen vieraista käymällä suoraan asiaan käsiksi. Hän vakuuttaa todeksi kaiken, mitä hänen naapurinsa on kertonut ja pyytää lopuksi Vanjan puolesta talon tytärtä tälle avioksi. Paremmaksi vakuudeksi tarjoaa hän vielä 200 kultaruplaa osoitukseksi sulhasen vilpittömistä aikomuksista.
Äiti puhkeaa äänekkäisiin valituksiin. Isäntä pyytää puhemiehiä jättämään asian vielä avoimeksi, sillä Marjalle on ajateltu toista miestä. Tähän ei puhemiehillä ollut mitään lisättävää.
Mutta pihalta kuuluu jo lähestyvien vieraiden tulo, soittaja etunenässä. Nuoriso haluaa juhlia vasta solmitun liiton kunniaksi. Varmana astuu sulhanen soittajan jälestä tupaan. Keskilattialla seisovat puhemiehet juhlallisina selitellen, että asia ei ollutkaan sujunut niin mutkattomasti kuin oli toivottu. Eivät he myöskään unohda omistaa lohdutuksen sanoja sulhaselle, joka esiintyy hyvin levollisena. Hän kääntyy läsnäolijani puoleen kysyen, voisiko Marja saada paremman miehen tuosta toisesta. Ihmetellen ja päätä pudistellen yhdytään sulhaseen.
Silloin astuu esille eräs vanha ukko ja ehdottaa, että on kysyttävä Marjalta itseltään. Syntyy hälinää, käännellään, tirkistellään ja kysellään, missä on Marja. Hiljaisena, kainona ja punehtien astuu Marja esille ja saa vaivoin puhutuksi. Hän ei halua itse ratkaista asiaa, vaan noudattaa vanhempainsa tahtoa.
Mutta nuoriso, joka oli kokoontunut huvittelemaan, ei halunnut kuulla puhuttavan mistään odotusajasta. Balalaikka alkaa soida ja tanssi on pian täydessä käynnissä. Tehkööt vanhemmat päätöksensä, milloin haluavat. Ilon on nyt oltava ylinnä.