"Maailmassa on kaksi tasankomaata. Istumme toisen keskuksessa. Sen nimi oli ennen Alanne, sitten sitä kutsuttiin Olanne, mistä viimein tuli Olonets ja Aunus. Toinen on jossain takaliston takana, missä Äänisen reitti päättyy".
Sain selville, että "toinen tasankomaa" tarkoitti Hollantia ja "takalisto" Tanskaa. Ukko paha! Sinusta oli Äänisen reitti Itämeren vetten keskus. Itämeren rannoilla kyllä tiedetään, että merestä voidaan vesitse päästä aina Äänisen perukoille, joita pidetään takalistona. Mutta sinä ukkoseni asetat Tanskan ja Hollannin hallitsijat takalistoon ja asut itse keskuksessa! Sopihan se hyvin sinun arvollesi venäläisen kylän vanhimpana tällä alueella, missä sinun kyläsi edusti venäläisen asutuksen etujoukkoja, sillä edessäsi aukeavan valtavan väylän länsipuolella alkoi ennen pitkää karjalainen asutus. Ukko jatkoi.
"Pietari kulki kerran tästä matkalla Arkangeliin ja vieraili kotitalossani esivanhempieni luona. Hän oli kertonut tuosta toisesta tasankomaasta maailman äärillä ja luvannut sieltä tuottaa karjaa tänne. Kutsumme sitä nyt Holmogorin karjaksi. Sitten oli tsaari komentanut miehensä avaamaan vesiväylää Valkeasta merestä Ääniseen, mutta huomannutkin, että laivat eivät voisi sitä myöten purjehtia, se kun olisi liian ahdas, vaikka väylän avaamiseksi ei olisi tarvinnutkaan kaivaa kovaan maahan kuin muutaman virstan pituinen kanava".
Nyt muuttui ukko hyvin miettiväiseksi ja jatkoi varsin epävarmana:
"Pietari mahtoi olla hyvin vanha tullessaan tsaariksi. Isäni kertoi, että maailman alusta ei vielä ollut pitkälti, eikä täällä tiedetty, milloin Kristus oli syntynyt, kun Pietari kävi ensi kerran paikkakunnalla. Mutta eihän Pietari mikään tavallinen mies ollutkaan. Hän kai oli venäläisille sama kuin karjalaisille Väinämöinen, josta ei koskaan puhuta muuta kuin vanhana. Ja jos hän ei nyt ihan Väinämöinen ollut, oli hän ainakin kuin Ilmarinen".
Tässä vilkaisi ukko minuun hyvin epätietoisena. Nyökäytin vain päätäni merkiksi, että olin kaikki hyvin ymmärtänyt. Ja miksikä en olisi ymmärtänyt, kun kerran tiesin, että Pietari toi Venäjälle uuden ajanlaskun, mikä perustui Kristuksen syntymään, sekä poisti entisen, jossa vuodet laskettiin maailman luomisesta. Kertojani siirtyi nyt toiseen tarinaan.
"Pietarin aikana oli tässä läheisyydessä vanhauskoisten luostari ja niin rikas, että se laski liikkeelle omia kultarahoja sekä harjoitti kauppaa Sungun markkinoilla, mitkä vetivät vertoja Nishni-Novgorodin suurille markkinoille".
Ukko ei osannut selittää, mikä oli Sungun mahdin lopettanut. Mistäpä hän olisi tiennyt, että Arkangelin rata lamautti nuo Äänisen jättiläismarkkinat, joille saapuvien rekijonot luikertelivat useiden virstain pituisina vöinä aina uunna vuonna Äänisjärven pitkien lahtien jäillä.
"Kun Pietari sai kuulla metsään kätkeytyneestä suuresta luostariyhdyskunnasta, määräsi hän sen hävitettäväksi. Rukouksista ei lähtenyt apua. Tsaari oli järkkymätön. Silloin lähti nunnien — luostareita oli kaksi — abbedissa tapaamaan Pietaria, joka puuhaili kanavarakennuksella, minkä piti yhdistää Äänisjärvi Valkeaanmereen. Mitä silloin tapahtui, ei tiedetä, mutta luostarit jäivät rauhaan. Ne hävisivät vasta minun nuoruudessani. Kerrotaan tosin niinkin, että tsaari olisi aikeistaan luopunut, kun hän kuuli, että luostarin pellot olivat ojitetut, niinkuin Pietari olisi pelännyt ojia"!
Tämä selitys huvitti ja nauratti ukkoa, sillä hän ymmärsi sen omalla tavallaan, vaikka selitys saattoi olla ihan oikea. Pietarihan ei suosinut luostareita, niiden asukkaiden toimettoman elämän takia. Ehkä juuri nämä luostariyhdyskunnan hyvin hoidetut pellot tekivät sen olemassaolon tsaarin silmissä oikeutetuksi, vaikka sen asukkaat olivatkin vihattuja ja vainottuja vanhauskoisia. Tosiasia joka tapauksessa on, että nämät luostarit hävisivät vasta viime vuosisadan puolivälissä.