"Mitä tarkotat sillä?" kysyi Lyyli äkkiä.
"Tarkotan vaan," vastasi Hannes, "kun Loth Sodomasta lähti, ei kaupunki enää pitkää aikaa seisonut."
"Minä en ymmärrä sinua," lausui Lyyli; "luuletko sitte Jumalan minun tähteni kärsivän meidän pahuutta?"
"Luulen," vastasi Hannes. "Mutta lähtekäämme jo kotia, ett'emme taas saa pilkkaa ja parjausta kuulla."
— "Mitä huolit siitä?"
— En itse tähteni mitään, mutta sinun tähtesi, sillä siitä voisi sinulle tulla vielä monenlaisia haittoja elosi retkillä."
"Mitä haittoja?" kysyi Lyyli uteliaana.
"Minä en tahdo niitä sanoa: ne tiedät kyllä itse," vastasi Hannes, luoden salaisen silmäyksen Lyyliin.
"Minä en ymmärrä sinua; selitä paremmin," pyysi Lyyli.
"Minä tarkotin vaan," lausui Hannes matalalla, tuskin kuultavalla äänellä, "sinä olet rikas, kaunis ja nuori neitonen. Sinulle tulee vertaisiasi kosioita ja ehkä voisi tapahtua niin, että menettäisit ne minun tähteni. Se oli asia, jonka ai'oin sinulle sanoa," jatkoi hän, luoden ujosti silmänsä Lyyliin.