Erminia mietti hetkisen.
"Taas joku Teidän romanttisista päähänpistoistanne", sanoi hän, "ruveta tässä yöllä synkän veden pinnalla naisen kertomuksia kuulemaan. En osaa kertoa. Te runoilijat olette tottuneet löytämään kaikelle suloiset sanat ja luulottelemaan, ettei niillä, jotka eivät tunteistaan puhu, ole sydäntä ollenkaan. Minuun nähden olette pettyneet, sillä luulenpa, ettei voida kiivaammin ja voimakkaammin lempiä kuin minä lemmin. Rakastan erästä miestä, joka on sidottu toiseen naiseen ja hän lempii minua yhtä paljo; kuitenkaan emme kumpaisetkaan tiedä, onko meidän yhtymisemme koskaan mahdollinen. Kirjoitamme toisillemme ja tapaammekin toisemme joskus…"
"Uskallanko kysyä, tekeekö tuo rakkaus Teidät onnelliseksi vai onnettomaksi, vaiko molemmiksi?"
"Oi, rakkaus ei ole olemassa tehdäkseen meidät onnellisiksi. Luulen sen tehtävänä olevan osoittaa, kuinka voimakkaita voimme olla kärsimyksissä ja kohtalon kolhujen kestämisessä."
Sen ymmärsin, ja en voinut estää, että vastauksen asemasta rinnastani pusertui esiin hiljainen huokaus.
Hän kuuli sen.
"Tunnetteko Tekin jo ne tuskat?" sanoi hän. "Olette vielä niin nuori! Tunnustakaa surunne minulle? Mutta tehkää se ainoastaan, jos oikein todella tahdotte."
"Toisella kerralla ehkä, neiti Aglietti. Olen muutoinkin tänään huonolla tuulella ja mieleni on paha, jos kentiesi olen Teidänkin tunnelmanne häirinnyt. Palaammeko takaisin?"
"Kuten tahdotte. Kuinka kauas olemme oikeastaan saapuneet?"
En vastannut enempää, vaan ponnistin airoillani niin että vesi vaahtosi, käänsin venheen ja rupesin vetämään, ikäänkuin olisi ollut pohjoismyrsky uhkaamassa. Pursi kiisi nopeasti pitkin tyyntä vettä, ja kesken tuskani ja häpeäni pyörteiden tunsin hien suurina pisaroina valuvan pitkin kasvojani ja samalla vilun puistavan ruumistani. Ajatellessani tarkemmin, kuinka minusta aivan vähällä oli ollut tulla rukoileva lemmenkerjäläinen ja ystävällisen-äidillisesti rukkaset saanut rakastaja, puistatti horkka ruumistani. Se ainakin oli jäänyt minulta kokematta, ja muun surun kanssa sai nyt tulla toimeen miten parhaiten taisi. Sousin kotiapäin kuin noiduttu.