Sillävälin oli pöydälleni taas kokoontunut pari kantamusta kirjoja, jotka kyllä olisin mielelläni säilyttänyt, viemättä niitä antikvariin; mutta hyllyissäni ei ollut enää tilaa. Saadakseni vihdoinkin asian autetuksi menin erääseen pieneen puusepänliikkeeseen ja pyysin itse mestaria saapumaan asuntooni ottamaan mittaa pientä kirjahyllyä varten.
Hän tuli, mies pieni, hidasliikkeinen, miettivin askelin, rupesi paikkaa mittaamaan, pani polvilleen lattialle, ojensi metrimitan kattoon, tuoksahti hiukan liimalta ja kirjoitti muistikirjaansa huolellisesti luvun toisensa jälkeen tuumankorkuisilla numeroilla. Sattumalta töyttäsi hän muuatta tuolia, jossa oli kirjoja, niin että pari kirjaa putosi alas. Hän kumartui, niitä nostamaan. Kirjojen joukossa oli pieni käsityöläisten ammattisanakirja. Sen voi nähdä missähyvänsä saksalaisessa käsityöläismajalassa, kirja on hyvin tehty ja huvittava.
Puuseppä, nähdessään tuon hänelle hyvin tutun kirjasen, katsahti omituisesti minuun, puoleksi huvitettuna, puoleksi epäluulolla.
"Mikä hätänä?" kysyn minä.
"Anteeksi, tuossa on kirja, jonka minäkin tunnen. Oletteko todellakin lukenut sitä?"
"Matkoillani pitkin maanteitä olen tutkinut ammattikieltä", vastasin, "ja katsonpa sieltä vieläkin silloin tällöin jonkun lauseparren."
"Todellakin", huudahti hän, "ja oletteko sitten itse oppimatkalla ollut?"
"En varsin siinä mielessä kuin Te otaksutte, mutta matkoilla olen ollut ja monessa majalassa yötä majaillut."
Sillävälin oli hän uudelleen nostanut kirjat paikoilleen ja teki lähtöä.
"Missä Te olette aikoinanne kuljeskellut?" kysyin häneltä.