On hiljaista pilven matka,
Sitä ehdi et huomaamaan,
Mutt' tiedä, oi, haaveesi juuri,
Sen yöhön sai katoamaan.
Sen armautta autuus on nähdä,
Sitä unhottaa et sä voi,
Sun syömmessä alati aina
Vaan kaihon sävelet soi.
Baseliin oli saapunut minulle kirje Assisista. Se oli rouva Anunziata Nardinilta ja täynnä ilahduttavia uutisia. Hän oli vihdoinkin saanut itselleen toisen miehen! Parasta on muutoin, että panen sen tähän sanasta sanaan:
Suuresti kunnioitettu ja rakastettu Herra Peter!
Sallikaa uskollisen ystävättärenne kirjoittaa Teille pienen kirjeen. Jumala on kaikkiviisaassa neuvossaan nähnyt hyväksi suoda minulle suuren onnen, ja toivoni olisi nähdä Teidät häissäni vieraana lokakuun 12 päivänä. Hänen nimensä on Menatti ja on hänellä tosin vähänpuoleisesti rahaa, mutta hän rakastaa minua vahvasti ja on jo ennenkin kaupannut hedelmiä. Hän on kaunis, mutta ei niin suuri ja kaunis kuin Te Herra Peter. Minä hoidan myymäläämme, hän myö torilla. Naapurin kaunis Marietta menee myöskin naimisiin, mutta ainoastaan erään muukalaisen muurarin kanssa.
Olen muistellut Teitä joka päivä ja kertonut Teistä ihmisille. Teitä ja pyhimystämme rakastan kovasti, olen sytyttänyt pyhimykselle neljä kynttilää Teidän autuudeksenne. Menatti ihastuisi myöskin, jos tulisitte häihin. Jos hän mielisi olla epäystävällinen Teitä kohtaan, niin kiellän sen kyllä. Ikävä kyllä on käynyt selville, että pieni Mattheus Spinelli todella on kuten aina olen sanonut oikea rakkari. Minulta on hän usein varastanut sitrooneja. Nyt on hän viety pois kotoa, koska hän varasti isältään leipurilta 12 liraa ja myrkytti Giacomon koiran.
Toivotan Teille jumalan ja hänen pyhäinsä siunausta. Kaipaan teitä suuresti.
Teidän alamainen ja uskollinen ystävättärenne
Anunziata Nardini.
Jälkikirjoitus.