"Oivallista, hra naapuri."
"Olkaapa nyt sitte hyvä ja pankaa tuohon hiukan leipää. — Ka se! Mutta kentiesi siirrätte sitä hiukan enemmän oikealle, niin se on meille kummallekin hyödyksi. Nähkääs, ikävä kyllä ei minulla ole tällä kertaa yhtään penniä. Kas niin, sillä tavalla. Nyt varuillaan! Paneudumme makaamaan, silmät kiinni — ssst! tuossa lentää jo yksi!" (Paussi.)
"No, hra Kettu, eikö vielä mitään?"
"Miten kärsimätön Te olette! Ikäänkuin olisitte ensi kertaa metsällä! Metsästäjän täytyy osata odottaa, odottaa, kolme kertaa odottaa! Siis vielä kerran!"
"Mutta mihin on leipä joutunut?"
"Lempo!"
"Leipäähän ei olekaan enää!"
"Onko se mahdollista! Leipääkö ei oi? Todellakin — kadonnut! No vie sun seitsemän seppää! Luonnollisesti tuo kirottu tuuli."
"Hm-m, minulla on omat ajatukseni asiasta. Minusta kuulosti äsken, että Te söitte jotakin."
"Mitä? Minäkö jotakin syönyt? Mitä sitten?"