Usein alkoi hän äkkiä puhua kuolemasta.
"Se ei ole leikin asia, Peter. Kaikista raskain työ ei ole niin vaikeata kuin kuoleminen. Minussa saapi kuolema vaivansa palkituksi, pääsen irti kykyrästäni, lyhyistä jaloistani ja rammoista nivusistani. Mutta sinusta ei paljo lähde leveiden hartioittesi ja kauniiden, terveitten jalkaisi vuoksi."
Ja kerran viimeisinä elonpäivinään heräsi hän lyhyestä unesta ja sanoi aivan ääneensä:
"Sellaista taivasta, josta pappi puhuu, ei ole ollenkaan. Taivas on paljoa kauniimpi. Paljoa kauniimpi."
Puusepänvaimo tuli usein häntä tervehtimään ja oli hienotunteisesti osaaottavainen ja avulias. Mutta puuseppää itseään ei suureksi surukseni näkynyt.
"Mitä arvelet?" kysäsin Boppilta kerran, "pääseeköhän tapiiri taivaaseen?"
"Pääsee", sanoi hän ja nyökäytti päätänsä. "Siellä ovat kaikki eläimet, alppivuohetkin."
Joulu tuli ja me vietimme pienen joulujuhlan hänen vuoteensa vieressä. Oli kovia pakkasia, jälleen taas suvesi, ja uutta lunta sateli iljanteelle, mutta siitä kaikesta en huomannut mitään. Kuulin Elisabethin synnyttäneen pienen pojan, mutta unehdutin senkin. Rouva Nardinilta tuli aivan hassunkurinen kirje, luin sen hätäpikaa läpi ja panin pois. Työni toimitin aivan kuin vihurilla, alati tuntien varastavani omaa ja kuolevan aikaa. Sitten riensin kiihtyneenä ja väsyneenä sairaalaan ja siellä vallitsi iloinen hiljaisuus, Boppin vuoteen vieressä istuin puolet päivät, uneksuen syvän rauhan ympäröimänä.
Vähää ennen loppuaan oli hänellä muutamia parempia päiviä. Kummallista oli, että silloin näytti juuri eletty aika kokonaan häipyneen hänen muistostaan, hän eli kokonaan aikaisempaa elämäänsä. Kahteen päivään ei hän puhunut muista kuin äidistään. Pitkältähän hän ei voinut puhua, mutta noina tuntikausia kestävinä välihetkinä näki hänen äitiään ajattelevan.
"Olen kertonut hänestä sinulle liian vähän", valitti hän, "et saa unohtaa mitään siitä, mitä häntä koskevaa olen kertonut, sillä muutoin ei löydy ketään, joka hänestä tietäisi ja olisi hänelle kiitollinen. Olisi hyvä, Peter, jos kaikilla ihmisillä olisi sellainen äiti. Hän ei vienyt minua vaivaishoitoon, kun en enää voinut tehdä työtä."