Minua ihmetytti, että se näytti häntä niin ilahduttavan, olin ennemmin odottanut leikinlaskua omistuksestani.
"Se ilahduttaa minua tosiaankin", sanoi hän vilpittömästi. "Minua ilahduttaa aina kunnon ihmisten ystävyys, ja teidän erittäinkin. Olin jo kaikessa hiljaisuudessa merkinnyt teidät kuolleidenluettelooni."
"Pidättekö sellaista luetteloa?"
"Pidänpä niinkin, kun on niin paljo ystäviä, tai on ollut, kuin minulla… Siitä tulisi kaunis luettelo. Moraalisille olen aina antanut korkeimman arvon, ja juuri ne vilistävät minulta kaikki tiehensä. Lurjusten joukosta löytää joka päivä ystäviä, mutta idealistien ja normalikansalaisten joukosta on niitä vaikea saada, kun on joutunut huonoon maineeseen. Te olette tätä nykyä miltei ainoa. Ja mitenkä onkaan — mitä on vaikein saada, sitä mieluimmin tahtoisi. Ettekö tekin ole tehnyt samaa havaintoa? Minä en ole koskaan välittänyt muista kuin ystävistä, ja näiden asemasta juoksee syliini vain naisia."
"Siihen olette osaksi itse syypää, herra Muoth."
"Miksi niin?"
"Kohtelette mielellänne kaikkia ihmisiä samoin kuin kohtelette naisia. Ystävien suhteen ei tämä käy päinsä, sen vuoksi karkaavat ne teiltä. Te olette itsekäs."
"Jumalan kiitos, sitäkö olen? Muuten, ette tekään sen vähemmän. Kun hirveä Lotte teille valitti tuskiaan, ette suinkaan häntä auttanut. Te ette myöskään käyttänyt hyväksenne tilaisuutta minun käännyttämiseeni, mistä olen teille kiitollinen. Teissä asia herätti kammoa, ja sen vuoksi pysyitte te poissa."
"No, tässä olen jälleen. Olette oikeassa, minun olisi pitänyt ottaa Lotte suojiini. Mutta minä en ymmärrä näitä asioita. Hän on itse nauranut minulle ja sanonut, etten ymmärrä rakkaudesta niin mitään."
"No, sitten tyydytte pysymään uskollisena ystävyydelle! Se on myöskin harrastettava asia. Ja nyt istutte tänne ja soitatte tämän säestyksen, tarkastamme hiukan, laulua. Ah, muistatteko vielä tuota ensimäistänne? Teistähän on vähitellen tullut kuuluisa herra, näyttää minusta."