»Virran ylitse?»
»Niin juuri, herra.»
»Kun sinulle vasta tehdään pahaa, niin tule minua hakemaan.»
Regina ei vastannut.
»Ymmärrätkö?»
Regina risti kätensä ja katsoi häneen rukoillen.
»Mitä nyt?»
»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö.—»Tiedän, että aiotte ampua. Hän on—tarkotan armollista herraa—hänkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja täällä, kaikkialla—mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei kehenkään sattunut. Ja jos he vielä lopulta tottuvat aina ottamaan pyssyt mukaansa, ampuvat he minut muitta mutkitta, missä vain tapaavat, sillä enhän voi olla saarelta poistumatta.»
Boleslav ei ollut ennen kuullut tytön puhuvan niin kauan ja järkevästi. Hänestä näytti uudelta ja omituiselta, että tämän matalan, villien kiharain ympäröimän otsan takana saattoi asua tyynesti harkitsevia ajatuksia.
»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa heitä ärsyttää.»