»Ranskasta hän muka on tänne vaeltanut, jalkapatikassa ja ypö yksin kuin mikäkin sälli. Ja hän on maannut haavotettuna, ollut vangittuna ja tiesi mitä.—Mutta ajatelkaas, mitä se merkitsee! Se merkitsee, ettei hän ole ottanut eroaan, vaan että hän on pujahtanut armeijasta kuten varas yöllä, aivan samoin kuin hän sinne ensin luikerteli. Ja tiedättekö, miksi semmoista sanotaan rehtien miesten kielellä? Karkaamiseksi sitä sanotaan.»—
Räjähti riemunhuuto, jota herra Merckel tervehti suurella tyytyväisyydellä, sillä hän oli havainnut kurkkujen kuivuvan huutamisesta.— —
Hän siis antoi heidän elämöidä voimiensa takaa, sitten jatkoi hän:
»Kelpo isänmaan ystävinä ja uljaina sotilaina on meillä siis nyt pyhä velvollisuus antaa vihiä korkeille herroille päämajaan, kuinka tämän siistin herran laita on. Siihen olemme velkapäät kuninkaamme, isänmaamme ja ennen kaikkea itsemme tähden. Ajettakoon hänet häpeällä ja pilkalla armeijastamme—heitettäköön hänet vankeuteen—ammuttakoon hänet kuoliaaksi—meille on se yhtä kaikki—meillä ei ole syytä hänen hyväksensä panna rikkaa ristiin.»
Schrandenilaiset päästivät raivon- ja tuskanhuudon jo ajatellessaankin, että jotakin sellaista heiltä vaadittaisiin.
Herra Merckel veti paperiarkin povitaskustaan.
»Olen laatinut tähän pienen kirjelmän», sanoi hän »jossa hyvin viisaalle ja jalolle pääesikunnalle alamaisesti esitän valituksemme. Jos suvaitsette, rakkaat ystävät—»
Hän oli avaamaisillaan paperin laskoksiltaan, kun hänen päähänsä pälkähti onnellinen, paljon lupaava ajatus.
»Voisinhan nyt hetikin jättää paperin allekirjotettavaksenne», jatkoi hän säteilevin kasvoin, »mutta silloin ilmaisisi se vain minun eikä teidän mieltänne. Tahdon sentähden, että tarkimmasti pohditte joka sanan ja korjailette mikäli tarpeelliseksi näkyy... Ehdotan sentähden, että valitsette keskuudestanne viisi toveria toimikuntaan, jonka kanssa me, poikani ja minä, vetäydymme juhlahuoneeseen neuvottelemaan rauhassa kirjotuksesta, jonka aikaa te muut olette täällä koolla.» Sitten hän mainitsi nimeltä ne, jotka hän soveliaimpina ehdotti tähän kunniatehtävään—viisi nuorukaista, joiden hän tunsi kitsastelematta liikuttelevan rahojaan ja joilla saattoi odottaa olevan jonkun verran kunniantuntoa.—
Puoleksi kateissaan, puoleksi vahingoniloisena kannatti kokous hänen ehdotustaan.