Mutta täytyi hänelle toki suoda sananen.
»Olet kai hyvin ylpeä uusista vaatteistasi?» kysyi hän.
Regina punastui aivan kaulaansa myöten.
»Oi—nehän ovat aivan liian kauniit minulle», kuiskasi hän yhä hymyillen, yhä ujosti keimaillen ja vilkuen syrjäsilmin Boleslaviin.—Hän vain ei ollut vielä kylliksi Eevan tytär kurkistellakseen peiliin.
Laittaessaan Boleslavin vuodetta huomasi hän kummakseen vuodevaatteiden vähennyksen. Hän tahtoi sanoa jotakin, mutta nieli sanansa, kai siksi, ettei rohjennut enää herraansa puhutella.
Sitten toivotti hän »hyvää yötä» ja meni tiehensä.
Boleslav myhäili tyytyväisenä. »Siitä mahtaa tulla koko yllätys», ajatteli hän.
Sitten hän uudelleen syventyi asiakirjoihinsa.
Mutta noin tunnin kuluttua sai takaapäin kuuluva hiljainen rasahdus hänet säpsähtämään.
Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silmät kyyneliä tulvillaan seisoi siellä Regina ja veti henkeä kuuluvasti sieraimiensa lävitse. Turkisnuttu oli leuan alta avattu ja jätti näkyviin karhean paidan, jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronperään kiristymään ja höltymään. Hän kai oli hämmästyksissään unhottanut järjestää pukunsa.