»Tai missä muualla?»
Regina heitti ujon silmäyksen telttavuoteeseen. »Tiedättehän, herra», änkytti hän. Sitten painoi hän häpeän masentamana kätensä kasvoilleen.—
Tosiaan, hän tiesi!—Kuinka hän olikaan sen unhottanut edes hengenvedoksi!
»Ulos!» huusi hän vihasta ja kauhusta väristen ja ojentaen käsivartensa ovea kohden.
Äänetönnä, allapäin hiipi Regina tiehensä.
XI.
Onni suosi Boleslavia. Hän oli löytänyt uuden, suuren tehtävän, joka oli iloisella valolla kirkastava hänen päiviensä masentavan hämäryyden.
Oli pelastettava isän muisto!