»Poltan päreitä, herra.»
Boleslav vaikeni epäröiden ja puri alahuultaan. Vihdoin rohkaisi hän mielensä.
»Illallisen jälkeen voit aina tulla ompeluksinesi tänne tupaan istumaan.»
Regina kalpeni. »Kyllä, herra», sanoi hän.
Boleslavista näytti tämä varmaankin kiitokseksi liian vähältä. »Mutta jollet tahdo, niin—,» tuumaili hän kohauttaen olkapäitään.
»Oi, herra—tahdonhan minä.»
»Mutta pue itsesi säällisesti ensin. Miksi muuten et käytä vaatteitasi?» Taannoisesta illasta lähtien oli hän jälleen liikuskellut vain pumpulisillaan.
»Oi, herra—näinhän, että ne ovat minulle vahingoksi», vastasi hän.
»Vahingoksi? Miten niin?»
»Koska te olette tullut vihaiseksi, herra, että sellainen kuin minä—»