Mutta nyt oli juotava kalkki pohjaan, kuinka katkeralta sakka maistuikaan.
Kotvan kuluttua astui Regina huoneeseen valmiina lähtemään kylille.
»Aiotko johonkin?» kysyi Boleslav tuikeasti.
Regina piti päätänsä puoleksi poispäin käännettynä, jottei toinen näkisi hänen itkettyneitä silmiään. »Huomenna on jouluaatto, herra. Ja kauppias sanoi tahtovansa olla pyhäyönä rauhassa.»
Jouluaatto, pyhä yö! Kuinka kummalliselta, kuinka satumaiselta se kuului! Maailmassa oli siis vielä iloa ja ilojuhlia olemassa? Yhä vielä pyörittiin riemuiten säteileväin joulukuusten ympärillä?
»Tahtoisit kai sinäkin saada lahjasi?» kysyi Boleslav katkerasti hymyillen.
»Oh, herra», vastasi Regina, »sellainen ei ole ollut täällä tapana. Luulen, etten siitä lainkaan iloitsisi.»
»Miksi et?»
Regina ei vastannut. »Päästäkää minut menemään, herra», pyysi hän tuskaantuneena.
»Minulla olisi vielä paljon sinulta kysyttävää, Regina.»