Kummastuneena katsoi Regina herraansa. »Onko minun se luettava?» sanoi hän ja tarttui kunnioittavasti paperiin kahdella sormella.
Tavailtuaan kirjotusta tarpeeksi asti katseli hän neuvotonna ympärilleen kaikille tahoille.
»Etkö ymmärrä sitä?».
»Oi—ymmärtäisin ... kyllä, herra.—Mutta—ensiksikin ... ette voi sitä tosissanne tarkottaa... Ja sitten ... jos olisitte tosissannekin, mitä minä niillä tekisin?»
»Turvaat tulevaisuutesi!»
»Tulevaisuutenihan on turvattu... Minulla on hyvä ruoka ja puettuna käyn kuin mikäkin herrasneiti. Mitä minulta sitten vielä puuttuu!»
»Mutta emmehän toki voi ainaiseksi jäädä yhteen!»
Regina päästi hätähuudon. »Tahdotteko ajaa minut pois, herra?» huudahti hän puristaen kätensä ristiin.
»En toki! Mutta ajatteles, että kuolisin—»
Regina pudisti tuumaillen päätänsä. »Silloin kuolen minäkin», sanoi hän.