»Kenen kautta se sitten on tullut tunnetuksi?»
»Minun kauttani luulen, herra», sammalsi Regina.
»Kenelle olet sen ilmaissut?»
»Isälleni.»
»Kuinka sen teit?»
»Hän tuli tuontuostakin linnaan saadakseen minulta rahaa; ja jollei minulla ollut mitään, nipisteli ja löi hän minua.»
»Miksi et huutanut apua?»
»Olihan öinen aika, herra, ja armollinen herra olisi häntä pieksättänyt, jos hänet olisi tavattu.»
»Hyvä, jatka.»
»Ja niin tuli hän myös vähän jälkeenpäin—retken jälkeen, tarkotan—ja vaati kaikenlaista—minun piti häneltä—armolliselta herralta—kiristää rahaa tai salaa kopeloida hänen taskujaan ja muuta sellaista.—Ja päästäkseni kerta kaikkiaan hänestä rauhaan, kävin hänelle hakemassa kukkaron, jonka ranskalainen eversti oli minulle antanut. Kun hän näki punertavan kullan välkkyvän kuutamossa, tuli hän aivan kuin hulluksi—»