Regina ei näyttänyt häntä lainkaan kuulevan.
»Malta mielesi, ihminen! Ei katse, ei sanakaan saa ilmaista tytölle, millainen on mielentilasi.»
Näin ajatellen palasi Boleslav takaisin ja laski kynttilän pöydälle melkein hervoksiin asti väsyneistä sormistaan.
Mitä nyt? Mihin nyt? Tänne jääminen merkitsi perikatoa.
Sentähden pois, pois vielä tänä hetkenä!
Pois, kunnes voit rakentaa ihmisistä muurin, joka sinut ja hänet erottaa iäksi!
Ja tolkuttoman kiireesti alkoi hän haalia kokoon papereita, jotka paljastivat isän syyllisyyden, ikäänkuin ne olisivat kalleinta, mitä hän omisti.