»Saanko liittää mukaan sotilaallisen määräyksen?»
»Jos haluatte.»
Hän repäisi lehden muistikirjastaan ja pyöräytti siihen seuraavat rivit:
»Viiden aikaan iltapäivällä saapukoot asevelvolliset miehet matkakapineineen ja varustuksineen tarkastukseen kirkkomäelle. Lähdön hetki ilmotetaan sitten.
von Schranden, nostoväen kapteeni. Paikkakunnan esimiehelle.»
»Ja kuinkahan Reginan käy?» huusi muistuttavasti ääni hänen povessaan.
Mutta hän ei tahtonut sitä kuulla. Hän oli aivan kuin huumautunut. Toiminnan kuume oli hänet vallannut.
Ensin kutsui hän miehensä kokoon, selitti heille, että heidän palveluksensa oli lopussa ja että heidän oli kiireimmittäin palattava kunkin kotiseudulleen, liittyäkseen siellä joukkoihinsa.—Hän maksoi heille palkkansa ja kättä puristaen toivotti onnea ja siunausta.
Reippaat nuoret miehet, jotka häneen olivat jo ehtineet kiintyä täydestä sydämestään, suutelivat hänen vaatteidensa liepeitä ja erosivat kyynelsilmin. Sitten hommasi hän korjuuseen rattaat, joiden kuormat eivät suinkaan edustaneet väheksyttäviä pääomia, teki sopimukset siemenjyvien ja elintarpeiden kaupoista ja jätti hevoset remonttikomissionin käytettäviksi.
Ainoastaan yhden, sen, jolla hän ratsasti, jätti hän omiksi tarpeikseen.