»Minä autan sinua keittämisessä», sanoi Boleslav.
»Oh, herra, te teette minusta pilkkaa», vastasi Regina, mutta onnen loiste levisi hänen kasvoilleen.
»Mitä saan sitten?»
»Paljoa täällä ei ole kotona, herra—munia ja palvattua silavaa—vähän tuoreita vihanneksia—muuta ei ole mitään.»
»Kiittäisin Jumalaa, jos saisin—» Äkkiä vaikeni hän. Vähällä oli hän ilmaista kaiken. Eihän tyttö aavistanut mitään. Eikä hänen tarvinnut aavistaakaan.—Aamuun asti kestäköön hänen onnensa.
»Eteenpäin siis», sanoi hän nauraen, vaikka hänen kurkkuaan kuristivat aavistukset ja huolet, »muuten näännyn nälkään.»
»Ensin täytyy veden kiehua, herra.»
»Hyvä—odotetaan.» Hän kyykistihe puulaatikolle istumaan. »Ja sitten, Regina, tulehan vähän lähemmäksi. Et miellytä minua vieläkään—tukkasi—»
»En ole sitä vielä ehtinyt kammata, herra.»
»Tee se siis.—»