»Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea leikkiä.
»Herra—en tiedä—mutta kurkkuani aivan kuristaa.—Se on kai hyvin tuhmaa—mutta pyydän teitä—älkää menkö—älkää tänään.»
Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään. Reginan käsi, joka ojentui häntä pidättämään, vaipui voimatonna alas hänen kupeelleen.—»Herra—pyydän teitä— pyydän— —»
Boleslav puri hampaansa yhteen ja meni.—Meni suojelushenkensä luo.— — —
XVII.
Samana hetkenä istuivat schrandenilaiset, niin monet kuin olivat voineet päästä kotikonnuiltaan, »Mustassa Kotkassa» jäähyväisjuominkeihin keräytyneenä.
Vanha Merckel maksoi kaiken.
Hän seisoi tarjoilupöydän takana hymyillen surumielistä hymyään, jonka vilpittömyyteen täytyi tänään jokaisen uskoa, ja kaasi lakkaamatta tyhjät lasit täyteen.