»Schrandenilaiset ovatkin juuri omiaan vierottamaan uhriaan kostonhimosta», vastasi Boleslav.
Helena rypisti nenänipukkaansa.—»Schrandenilaiset ovat raakaa roskajoukkoa, joiden kanssa ei pidä antautua tekemisiin», tuumi hän.—»Minäkin olen paljo mieluummin tädin luona Wartensteinissä. Siellä ainakin tietää elävänsä hyvinkasvatetun, kelpo porvariston parissa, ja siellä osataan nostaa paremman naishenkilön edessä hattua. Sitä ei ymmärrä kukaan schrandenilainen tehdä, lukuunottamatta herra Merckeliä. Ja Felixiä luonnollisesti. Hän huokasi syvään. »Mutta hänkin enimmäkseen kantaa univormua», lisäsi hän aprikoiden.—Ja ikäänkuin olisi vasta täten muistanut eilisen iltapäivän tapahtumat, huudahti hän äkkiä kimakasti, löi käsiään yhteen ja huusi »Oi, Boleslav, Boleslav!»
»Mitä haluat, Helena?»
»Boleslav, kuinka voitkaan olla niin paha!—Felix, Felix parka! Enhän kyllä ollut saapuvilla, olin puutarhassa retiisien luona. Mutta myöhemmin on minulle siitä kerrottu: Välkkyvällä miekalla olit lyönyt hänen päähänsä, jotta veri vain pirskui.» Hän värisi ja nurisi itkuaan pidätellen.—Sitten tempasi hän kätensä Boleslavin kainalosta ja juoksi toiselle reunalle tietä. »Mene, en tahdo sinusta enää tietää mitään», huusi hän. »Olet menetellyt kehnosti ja julmasti.»
»Sitä et sinä ymmärrä, rakas Helena», vastasi Boleslav.
»Ja lisäksi oli hän lapsuudentoverisi ja leikki kerallamme puutarhassa. Kuinka usein hän kapusikaan edestäsi aidan ylitse, kun pallosi vieri tiehensä! Ja marsunpoikasenkin hän antoi sinulle. Oletko kaiken unhottanut?»
»Ja marsunpoikasenko tähden pitäisi minun—?»
»Oi—ja nyt olet hänet sulkenut pimeään kirkkoon—pappa sanoo, ettei sinulla ole siihen lainkaan oikeutta ja hän aikoi antaa sinut ilmi esikunnalle, silloin kävisi sinulle huonosti—»
Niin vähän oli hän Boleslavin mielestä isäänsä, että vanhan papin jyrisevät sanat muuttuivat hänen suussaan laimeaksi lörpötykseksi.—Ja tästä kaakattavasta kanasta riippuvaksi oli hän, Boleslav, tahtonut tehdä koko olemassaolonsa!
Helena oli palannut hänen luoksensa ja oli kursastelevalla eleellä pistänyt uudelleen kätensä hänen kainaloonsa.