»Mitä ihmettä? Eikö armollinen herra ole pitänyt huolta vaatteistasi.»
»He repivät eilen röijyn yltäni.»
»Ketkä?»
Hehkuva viha leimahti tytön silmissä.
»Ketkä? He—kyläläiset—ketkäs muut?» Ja hän sylkäisi.
Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen sekainen tunne. Tässä oli siis joku, joka otti osaa hänen vihaansa, jonka kohtalo oli sekottanut samaan taisteluun, mikä hänellä itsellään oli kyläläisiä vastaan taisteltavana.
»He ovat vihamielisiä sinua vastaan—kyläläiset—niinkö?»
Regina nauroi ivallisesti. »He—hahaa! Hehän heittelevät minua aina kivillä, missä vain näkevät. Tuollaisilla kivillä!» Ja hän piti koukistettuja käsiään jonkun matkan päässä toisistaan kuvatakseen heittoesineiden suuruutta.
»Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua kivillä?»
Regina aprikoi. »Kuusi vuotta jo.»