»Minun seurakunnassani ei voi sellaista tapahtua!» pauhasi vanhus. »Mihin minut on asetettu viemään sieluja Jumalan luo, siellä saa jokainen kunniallisen hautauksen.»
»Ja kuitenkin uskalletaan—»
»Seis—kenestä on kysymys?»
»Isästäni».
»Vapaaherra Eberhard von Schrandenista?»
»Niin.»
»Se mies oh kuollut seitsemän vuotta sitten.»
»Mutta kirkkoherra!»
»Seitsemän vuotta sitten on hänet erotettu eläväin yhteydestä.—Seitsemän vuotta on hän jo lahonnut maassa.—Antakaa minun olla häneen nähden rauhassa.»
»Mutta kirkkoherra, olen ollut teidän oppilaanne... Te olette minulle ensiksi opettanut Jumalan nimen... Olen teitä aina pitänyt urhoollisena, kunniallisena miehenä... Kadun nyt uskoani, arvoisa kirkkoherra... Sillä nämä ovat arkoja, valheellisia verukkeita.»