Hän tarttui Boleslavin käteen ja vei hänet ikkunaan. »Katso tuonne,—mitä näet puutarhan aidan takana? Lauman villipetoja näet, näet niiden vetelehtivän ympäri ja vaanivan verenhimoisesti kirkuen, eikö jo pian tule saalis, joka heidän nälkänsä sammuttaisi, ja kuitenkin ovat he liian arkoja käydäkseen kimppuusi ja sinut repiäkseen, jos astut heidän joukkoonsa. Ja katso minua, poikani! Jumala on minut tänne asettanut julistamaan hänen rakkauttansa, ja minä saarnaan vihaa.—Lempeyden sanojen, suloisten kuin hunaja, tulisi vuotaa huuliltani, mutta niiltä hyppivät ilmoille skorpioonit niin pian kuin suuni avaan, sillä minustakin on tullut villipeto.—Ja sellaisia on isäsi tihutyön tähden meistä tullut!—Täältä Schrandenista et löydä mitään hyvää, sillä isäsi istuttama myrkky kihisee ja imeytyy polvesta polveen lapsiin ja lastenlapsiin, kunnes Herra häpeäpaikan ja teidän kirotun nimenne on tyyten hävittänyt pyhästä maailmastaan—Amen.»
Hän seisoi siinä kohotetuin käsin, kuten kiroava vanhan liiton profeetta, ja vaahto kuohui hänen suupielissään.
Kauhun ja kammon lamauttamana kääntyi Boleslav ovelle.
Vanhus ei kutsunut häntä takaisin.
Kulkiessaan eteisen lävitse säpsähti hän kovasti, sillä hän oli kuulevinaan erään raollaan olevan oven takaa naispuvun kahinan.
Lemmittyänsä hän ei tahtonut tavata—ei mistään hinnasta maailmassa! Ei tänään, ei tällä hetkellä, jolloin hänestä tuntui, ikäänkuin kaikki se hyvä ja jalo, jonka hän hiljaisuudessa oli kasvattanut sieluunsa, olisi maannut maassa murskana ja tahrattuna.
»Jos kaikki ovat tulleet villipedoiksi, miksi en minäkin voisi tulla villipedoksi», ajatteli hän astuessaan käsi pistoolilaukulla schrandenilaisten joukkoa kohden.
Vanha kirkkoherra oli oikeassa: he ulvoivat ja haukkuivat hänen takanaan—murhanhimo salamoi heidän silmistään—mutta satuttaa kättänsä häneen he eivät uskaltaneet.— —
Kun hän saapui nostosillalle, jonka paalujen takana odotti häntä kokoonkyyristynyt naisolento, oli hänen mielessään kypsynyt hurja, epätoivoinen päätös: hän tahtoi asevoimalla saattaa isänsä viimeiseen lepoon.