»Luvalla sanoen, herra luutnantti—meidät on kutsuttu hautajaisiin.»
»Kuka on kutsunut?»
»Entinen luutnanttimme Baumgart.»
»Pöllö—luutnantti Baumgart ei ole täällä—teidänhän juuri oli tuotava hänet mukananne.»
»Luvalla sanoen, herra luutnantti, hän on jo täällä.»
»Missä se mies sitte piilee?»
»Taidatte tuntea hänet ainoastaan synnyinnimeltään. Herra von Schranden oli hän ennen— —»
Savinen haarikka putosi Felix Merckelin kädestä murskaksi nuoren Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle hänen jaloilleen.— —
Sisällä vierashuoneessa nousi kova meteli, ikäänkuin hankittaisiin tappelua, sitten paiskattiin ikkuna jyrähtäen kiinni, ja kun Johann Radtke janonsa ahdistamana aikoi astua portailta ravintolan eteiseen, lennähti ovi kiinni aivan hänen nenänsä edessä.
»Niinhän meidät täällä ajetaan ovelta takaisin kuin mitkäkin retkaleet»—murisi Peter Negenthin synkkänä puristaen siteissä olevan kätensä nyrkkiin.