94. Niin on siis tämän asian laita. Lyydialaisilla on jotenkin samat tavat kuin helleeneillä, paitsi että panevat tyttölapsensa harjoittamaan haureutta. He ovat, mikäli me tiedämme, ensimäiset ihmiset, jotka alkoivat lyöttää ja käyttää kulta- ja hopearahoja, ja ovat myös ensimäiset kaupustelijat. Lyydialaiset itse väittävät myös, että kaikki nykyjään sekä heidän omassa että helleenein kesken käytännössä olevat pelit ovat heidän keksintöään. Ja he kertovat, että nämä keksittiin heillä samalla kertaa kuin Tyrseeniaan lähetettiin siirtokunta, ja kertovat niistä seikoista seuraavaa. Atyksen, Maneen pojan, hallitessa syntyi ankara viljanpuute kautta koko Lyydian. Jonkun aikaa lyydialaiset kärsivät sitä, mutta lopuksi he, kun se ei lakannut, etsivät siihen hoivaa ja heistä keksi mikä minkäkin keinon. Niinpä silloin keksittiin kuutio-, noppa-, pallo- ja kaikellaiset muut pelit, paitsi lautapeliä. Sillä sen keksintöä eivät lyydialaiset omista itselleen. Nälän varalta he siis keksivät ja tekivät niin, että pelasivat joka toisen päivän kokonaan, jottei heidän silloin tarvitsisi etsiä elatusta, joka toisena taas olivat pelaamatta ja hankkivat elatusta. Tällä tavoin he kestivät kahdeksantoista vuotta. Mutta kun paha ei hellittänyt, vaan yltyi yhä pakoittavammaksi, niin silloinpa heidän kuninkaansa jakoi kaikki lyydialaiset kahteen osaan ja heitti arpaa, kumpiko jäisi maahan, ja kumpiko lähtisi maasta pois; itsensä hän asetti sen osan kuninkaaksi, jonka arpa määräisi jäämään paikoilleen, mutta poislähtevän joukkueen johtoon hän pani poikansa, jonka nimi oli Tyrsenos. Arvottua menivät toiset heistä maasta ulos, läksivät alas Smyrnaan ja hankkivat itselleen laivoja, joihin asettivat kaiken sen irtaimen omaisuuden, mitä tarvitsivat. Sitten he lähtivät purjehtimaan elannon ja maan hakuun, kunnes monet kansat sivuutettuaan saapuivat ombrilaisten maahan, minne perustivat kaupunkeja ja mihin ovat jääneet asumaan tähän aikaan saakka. Mutta lyydialaisten sijasta he kutsuivat itseään kuninkaanpojan mukaan, joka oli heidät sinne vienyt. Hänestä he ottivat nimeksi tyrseenit.
95. Lyydialaiset olivat niinmuodoin tulleet persialaisten orjiksi. Tästä nyt meidän kertomuksemme käy tutkimaan, mikä mies oli Kyros, joka kukisti Kroisoksen valtakunnan, ja millä tavalla persialaiset pääsivät Aasian johtoon. Ja minä aion kirjoittaa sen mukaan kuin muutamat persialaiset, jotka eivät tahdo kaunistella Kyroksen vaiheita, vaan esittää asian niinkuin se todella on ollut, kertovat, vaikka taidan esittää Kyroksesta jopa kolmekin muunlaista toisintoa.
96. Sillaikaa kuin assyrialaiset hallitsivat ylä-Aasiata viisisataakaksikymmentä vuotta, alkoivat ensiksi meedialaiset heistä luopua; vapauden taistelussaan assyrialaisia vastaan nämä nähtävästi olivat kelpo miehiä, torjuivat päältään orjuuden ja tekeytyivät vapaiksi. Näiden jälkeen tekivät kaikki muutkin kansat samoin kuin meedialaiset. Mutta siihen aikaan, jolloin kaikki mannermaan kansat olivat itsenäisiä, meedialaiset uudestaan joutuivat itsevaltiuden alaisiksi seuraavalla tavalla. Meedialaisten keskuudessa oli viisas mies, nimeltä Deiokes, Fraorteen poika. Tämä Deiokes halusi itsevaltiutta ja menetteli senvuoksi näin. Koska meedialaiset asuivat kyläkunnittain, niin hän, joka jo ennestäänkin oli omassa kylässään huomattava, vielä innokkaammin lyöttäytyi uurastamaan oikeutta. Ja sen hän teki, vaikka kautta koko Meedian vallitsi suuri laittomuus, ja hän ymmärsi, että vääryys on oikeuden vihollinen. Huomatessaan hänen elintapansa saman kylän meedialaiset valitsivat hänet tuomarikseen. Ja koska hän tavoitti valtaa, niin hän oli suora ja oikeamielinen. Näin menettelemällä hän saavutti kiitosta, jopa siihen määrään, että muiden kylien asukkaat, jotka ennen olivat joutuneet väärien tuomioiden alaisiksi, kuullessaan, että Deiokes oli ainoa mies, joka oikeudenmukaisesti tuomitsi, mielellään menivät hekin Deiokeen luo tuomittavaksi. Ja lopulta eivät he kääntyneet kenenkään muun puoleen.
97. Mutta koska hänen luonaan käyvien luku yhä kasvoi, kun kuultiin, että hänen tuomionsa tulivat totuudenmukaiset, ja Deiokes niinmuodoin huomasi, että kaikki riippui hänestä, ei hän enää tahtonut istua siinä, missä ennen oli istunut tuomitsemassa eikä sanonut enää aikovansa tuomita. Ei näet hänelle ollut edullista omia asioitaan laiminlyömällä päivät päästänsä julistaa tuomioita lähimäisilleen. Mutta kun rosvoilu ja laittomuus pitkin kyliä yltyi vielä paljoa pahemmaksi kuin ennen, niin meedialaiset kokoontuivat ja neuvottelivat keskenään sekä puhuivat käsilläolevasta asemasta. Ja minun luullakseni puhuivat Deiokeen ystävät jokseenkin näin: "jos nykyistä tilaa jatkuu, emme me voi asua tässä maassa, niinpä asettakaamme siis itsellemme kuningas. Siten sekä maa tulee olemaan hyvässä järjestyksessä että me itse voimme kääntyä maatöihimme, eikä meidän tarvitse laittomuuden vuoksi jättää kotiamme ja kontuamme." Näin jotenkin puhumalla he saivat meedialaiset taivutetuiksi tahtomaan kuningasta.
98. Ja ehdoteltaessa, kenenkä asettaisivat kuninkaakseen, ehdotti ja kiitti joka mies kiihkeästi Deiokesta, kunnes he suostuivat siihen, että tämä tulisi heidän kuninkaakseen. Hän puolestaan käski heidän rakentaa itselleen kuninkuuden arvoisen asumuksen ja lujittamaan hänen valtaansa peitsenkantajilla. Meedialaiset tekivät niin. He näet rakensivat hänelle suuren ja lujan asumuksen siihen paikkaan maata, mihin hän itse määräsi, ja sallivat hänen koota itselleen peitsenkantajia kaikkien meedialaisten joukosta. Mutta niin pian kuin hän oli saanut hallituksen käsiinsä, hän pakoitti meedialaiset tekemään itselleen erikoisen kaupungin, laittamaan sen kuntoon ja vähemmän huolehtimaan muista. Kun meedialaiset siihenkin suostuivat, hän rakensi suuren ja vahvan linnoituksen, jota nykyjään kutsutaan Agbatanaksi, jossa toinen muuri on kehässä toisensa ympärillä. Tämä linna oli sillä tavoin laadittu, että toinen kehämuuri ainoastaan rintasuojuksillaan kohosi toistaan korkeammalle. Siihen vaikutti osaksi kai paikkakin, joka on kukkula, osaksi, ja vielä suuremmassa määrässä, oli tahallaan niin laitettu. Kehämuureja on kaikkiaan seitsemän, ja viimeisessä on kuninkaanasunto ja aarreaitta. Suurin muuri niistä on laajuudeltaan Atenan kehämuurin kokoinen. Ensimäisen kehämuurin rintasuojat ovat valkeat, toisen mustat, kolmannen purppuranväriset, neljännen siniset, viidennen vaaleanpunaiset. Siten ovat kaikkien kehämuurien rintasuojat maalatut väreillä. Kahdella viimeisellä on, toisella hopeoidut, toisella kullatut rintasuojat.
99. Nämä muurit siis Deiokes rakensi itselleen ja oman asuntonsa ympäri, mutta muun kansan hän käski asua muurin ympärillä. Kun kaikki oli rakennettu, niin Deiokes oli ensimäinen, joka sääsi semmoisen järjestyksen, ettei kukaan saisi mennä sisälle kuninkaan luo, vaan että jokaisen tuli kaikissa asioissa lähettilästen välityksellä olla hänen kanssaan kanssakäymisissä, ettei kukaan saisi nähdä kuningasta, ja tämän lisäksi vielä, että kaikille olisi säädytöntä nauraa tai sylkeä tämän edessä. Tämmöisellä ylevyydellä hän ympäröi itseänsä siitä syystä, etteivät hänen ikätoverinsa, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja jotka eivät olleet halvemmasta huoneesta peräisin kuin hänkään eivätkä miehuudessa olleet hänestä jälellä, tuntisi itseään loukatuiksi ja juonittelisi häntä vastaan, vaan hän tuntuisi heistä toisellaiselta, kun eivät häntä näkisi.
100. Sittenkuin hän oli tämän järjestänyt ja itseään lujittanut itsevaltiudessaan, hän valvoi ankarasti oikeutta. Ne, jotka esittivät valituksia, lähettivät ne sisälle hänen luokseen, ja hän tuomitsi ja lähetti sisääntuodut asiat takaisin. Näin hän teki riitajuttujen suhteen, ja muutkin asiat olivat hänellä hyvin järjestettyinä. Jos hän kuuli jonkun esiintyvän röyhkeästi, hän heti lähetti noutamaan tämän ja rankaisi häntä aina rikoksen suuruuden mukaan; ja hänellä oli vakoojia ja urkkijoita kautta koko sen maan, jota hallitsi.
101. Deiokes yhdisti ainoastaan meedialaisen kansan ja hallitsi sitä. Meedialaisten heimot ovat seuraavat: busit, paretakenit, strukhatit, arizantit, budilaiset, maagit. Niin monta on siis meedialaisten heimoa.
102. Deiokeen poika oli Fraortes, joka seurasi hallituksessa, sittenkuin Deiokes, hallittuaan viisikymmentäkolme vuotta, oli kuollut. Otettuaan vastaan hallituksen hän ei tyytynyt vallitsemaan ainoastaan meedialaisia, vaan lähti sotaretkelle persialaisia vastaan, ahdisti ensiksi heitä ja teki heidät ensiksi meedialaisten alamaisiksi. Senjälkeen hän, kun hänellä oli hallussaan nämä kaksi kansaa, jotka kumpikin olivat vahvoja, laski valtansa alle Aasian, kulkien toisesta kansasta toisen luo. Vihdoin hän lähti sotaretkelle assyrialaisia vastaan ja assyrialaisten joukosta niitä vastaan, joilla oli Ninos ja olivat aikaisemmin hallinneet kaikkia, mutta silloin, liittolaisten heistä luovuttua, olivat jääneet yksikseen, vaikka muuten olivat hyvinvoipia. Näitä vastaan siis sotaretkelle lähdettyään Fraortes itse joutui tuhon omaksi hallittuaan kaksikymmentäkaksi vuotta, ja samoin enin osa hänen sotajoukostaan.
103. Fraorteen kuoltua seurasi Kyaxares, Fraorteen poika, Deiokeen pojanpoika. Tämän kerrotaan olleen vielä paljoa uljaamman esi-isiään, ja hän ensiksi ryhmitti aasialaiset kansat osastojen mukaan ja järjesti erikseen kunkin aselajin, keihäänkantajat, jousenkantajat ja ratsumiehet. Sitä ennen olivat kaikki olleet yhtäläisesti sekaisin toisiinsa sotkettuina. Hän se oli, joka taisteli lyydialaisia vastaan, silloin kun kesken taistelua päivästä tuli yö, ja joka yhdisti valtansa alle koko Aasiau, tuolla puolen Halys-joen. Koottuaan kaikki hallitsemansa kansat hän läksi sotaretkelle Ninosta vastaan, sekä kostaakseen isänsä puolesta että koska tahtoi anastaa tämän kaupungin. Mutta kun hän iskettyään yhteen assyrialaisten kanssa oli voittanut heidät ja paraillaan piiritti Ninosta, hyökkäsi skyytien suuri sotajoukko, jota johti heidän kuninkaansa Madyes, Protothyeen poika. Ne hyökkäsivät Aasiaan karkoitettuaan kimmeriläiset Europasta Aasiaan ja, seuratessaan näitä heidän pakomatkallaan, he vihdoin saapuivat Meedian maahan.