104. Väli Maiotis-järvestä Fasis-joelle ja kolkhilaisten luo tekee kevytaseiselle kolmenkymmenen päivän matkan, Kolkhiista taas ei ole pitkältä kulkea rajan yli Meedian maahan, vaan niiden välillä on ainoastaan yksi kansa, nimittäin saspeirit; ja kun on sivuuttanut nämä, ollaan Meediassa. Kuitenkaan eivät skyytit tätä tietä hyökänneet, vaan kääntyivät ylemmälle, paljoa pitemmälle tielle, oikealla kädellään Kaukasos-vuori. Siellä meedialaiset iskivät yhteen skyytien kanssa, mutta joutuivat taistelussa tappiolle ja kadottivat valtansa; vaan skyytit ottivat koko Aasian haltuunsa.
105. Sieltä he menivät Egyptiä vastaan. Mutta sittenkuin olivat joutuneet Palestinan Syyriaan, tuli heitä vastaan Egyptin kuningas Psammetikhos ja sai heidät lahjoilla ja rukouksilla pidätettyä kulkemasta edemmäksi. Kun skyytit sitten vetäytyessään takaisin joutuivat Askalonin kaupunkiin Syyriassa, niin useimmat heistä kulkivat vahinkoa tekemättä ohi, mutta muutamat harvat jättäytyivät jälkeen ja ryöstivät taivaallisen Afroditen pyhätön. Tämä pyhättö on, kuten minä tiedustelemalla olen saanut selville, vanhin kaikista pyhätöistä, mitä mainitulla jumalattarella on. Sillä Kyproksessa oleva pyhättö on saanut alkunsa täältä käsin, kuten kyprolaiset itse väittävät, ja Kytherassa olevan ovat foinikialaiset perustaneet, lähtien juuri tästä Syyriasta. Mutta niihin skyyteihin, jotka olivat ryöstäneet Askalonissa olevan pyhätön, ja näiden jälkeläisiin pani jumalatar ikipäiviksi n.s. naistaudin. Tämän vuoksi skyytit, kuten itse sanovat, potevat sitä tautia, ja ne, jotka saapuvat Skyytian maahan, ovat tilaisuudessa heidän keskuudessaan näkemään, mitenkä on laita niiden, joita skyytit kutsuvat enareiksi.
106. Kaksikymmentäkahdeksan vuotta skyytit hallitsivat Aasiaa, ja kaikki joutui heidän röyhkeytensä ja huolimattomuutensa johdosta autioksi. Sillä paitsi säännöllistä veroa he kiskoivat jokaiselta sen, minkä kunkin päälle panivat, ja paitsi veroa he kulkivat ympäri ryöstämässä mitä milläkin oli. Vaan Kyaxares ja meedialaiset panivat toimeen kestit, joihin kutsuivat useimmat skyyteistä, juottivat päihdyksiin ja murhasivat heidät. Ja sillä tavoin meedialaiset pääsivät jälleen hallitukseen ja saivat vallan niiden yli, joita ennenkin olivat hallinneet, ottivat Ninoksen — millä tavalla he sen ottivat, olen toisessa paikassa kertomustani osoittava — sekä tekivät assyrialaiset, paitsi Babylonian aluetta, käskynalaisikseen.
107. Tämän jälkeen Kyaxares kuoli, hallittuaan neljäkymmentä vuotta, niihin luettuina ne vuodet, jolloin skyytit hallitsivat. Hallituksessa seurasi Kyaxareen poika, Astyages. Hänelle syntyi tytär, jolle hän antoi nimeksi Mandane. Tästä Astyages näki sellaisen unen, että tyttärestä läksi niin paljon vettä, että se täytti hänen kaupunkinsa ja tulvi yli koko Aasiankin. Hän esitti unensa unenselittäjille maagien joukossa ja säikähti saatuaan tietää kaiken. Sitten Astyages, kun mainittu Mandane jo oli naimakuntoinen, ei antanut häntä kellekään hänen arvoisistaan meedialaisista, peläten näkyään, vaan eräälle persialaiselle, nimeltä Kambyses, jonka hän huomasi olevan hyvää sukua ja luonteeltaan sävyisän, mutta jonka muuten asetti paljon alapuolelle keskisäätyistä meedialaista.
108. Mandanen ollessa naimisissa Kambyseen kanssa näki Astyages ensimäisenä vuotena toisen näyn: samaisen tyttärensä kohdusta hän näki kasvavan viiniköynnöksen, joka ulottui yli koko Aasian. Tämän nähtyään hän esitti sen unenselittäjille ja noudatti luokseen Persiasta tyttärensä, joka oli viimeisillään. Ja kun tämä saapui, Astyages piti häntä vartioituna, koska tahtoi tuhota sen, joka hänestä syntyisi. Sillä hänen näkynsä nojalla maagien unenselittäjät ilmoittivat, että hänen tyttärensä lapsi tulisi kuninkaaksi hänen sijalleen. Tätäpä siis varoen Astyages, niin pian kuin Kyros syntyi, kutsui Harpagoksen, joka oli hänen sukulaisensa ja uskotuimpansa meedialaisten joukosta sekä kaiken hänen omaisuutensa hoitaja, ja lausui hänelle näin: "Harpagos, älä suinkaan vähäksy sitä asiaa, jonka sinulle aion esittää, äläkä petä minua, niin että muita puoltamalla syökset itsesi turmioon. Ota se lapsi, jonka Mandane on synnyttänyt, vie se kotiisi ja tapa se. Hautaa se sitten millä tavalla itse tahdot." Harpagos vastasi: "oi kuningas, et sinä tässä miehessä ole vielä muulloinkaan koskaan huomannut mitään epämieluista, ja niin minä aion pitää varani, etten tulevaisuudessakaan riko missään kohden sinua vastaan. Jos nyt siis sinulle on mieleen, että näin tapahtuu, niin täytyy minun huolellisesti toimittaa palvelukseni."
109. Näin Harpagos vastasi, ja niin pian kuin hänelle oli jätetty lapsukainen, kuolinvaatteisiin puettuna, hän meni itkien kotiinsa. Sinne tultuaan hän ilmoitti vaimolleen kaikki, mitä Astyages oli puhunut. Tämä silloin lausui hänelle: "mitä nyt siis aiot tehdä?" Hän taas vastasi: "en ainakaan niinkuin Astyages käski, enkä vaikka hän tulee hulluttelemaan ja raivoamaan vielä pahemmin, minä ainakaan aio tehdä hänelle mieliksi ja antaa apuani semmoiseen murhaan. Useista syistä en tahdo murhata lasta: ensiksi se on minun sukulaiseni, ja toiseksi Astyages on vanha ja ilman miespuolisia jälkeläisiä. Jos siis hänen kuoltuaan käy niin, että itsevaltius joutuu tälle tyttärelle, jonka pojan hän nyt tappaa minun kauttani, niin mikä muu silloin minua uhkaa kuin mitä suurin vaara? Oman turvallisuuteni vuoksi täytyy lapsen kuolla; mutta sen murhaajaksi täytyy tulla jonkun Astyageen miehistä eikä minun väestäni."
110. Niin hän virkkoi ja laittoi kohta lähettilään sen Astyageen karjapaimenen luo, jonka tiesi paimentavan tähän sopivimmilla laitumilla ja vuorilla, joissa oleskeli eniten petoja; ja hänen nimensä oli Mitradates. Hän oli naimisissa orjakumppaninsa kanssa, ja tämän hänen vaimonsa nimi olisi helleenien kielellä Kyno [Narttu], meediankielellä se oli Spako. Sillä meedian kielellä narttu on "spak". Ne vuoret, joiden juurella mainittu paimen käytti lehmiään laitumella, ovat Agbatanasta pohjoiseen ja Pontos Euxeinokseen päin. Täällä päin näet, saspeireja vastaan, on Meedianmaa kovin vuorista ja ylänteistä sekä metsien peittämää, jota vastoin koko muu Meedia on tasaista. Niin pian kuin siis karjapaimen suurimmalla kiireellä oli kutsua noudattanut, Harpagos virkkoi näin: "Astyages käskee sinua ottamaan tämän poikasen ja asettamaan sen autioimpaan kohtaan vuoristoa, jotta se niin pian kuin suinkin joutuisi turmioon. Ja hän käski sanoa, että, jollet sitä tapa, vaan jollain tavoin jätät sen henkiin, niin hän tulee syöksemään sinut mitä pahimpaan turmioon. Ja minut on määrätty valvomaan heitteille pantua lasta."
111. Sen kuultuaan karjapaimen otti poikasen, meni samaa tietä takaisin ja saapui majalleen. Silloin juuri hänen vaimonsa, joka koko päivän oli ollut synnyttämäisillään, jostain jumalallisesta vaikutuksesta synnyttää, senjälkeen kuin karjapaimen oli lähtenyt kaupunkiin. Molemmat olivat huolissaan toistensa puolesta, mies peloissaan vaimonsa synnytyksen vuoksi, vaimo taas siksi, että Harpagos vastoin tapaansa oli noudattanut luokseen hänen miehensä. Kun tämä nyt palasi ja lähestyi, niin vaimo, joka näin odottamatta hänet näki, kysyi ensiksi, minkä vuoksi Harpagos niin hartaasti oli käskenyt hänen tulla luokseen. Siihen mies virkkoi: "oi vaimo, kun tulin kaupunkiin, minä näin ja kuulin semmoista, jota minun ei olisi pitänyt nähdä ja jonka ei koskaan olisi pitänyt tapahtua meidän herroillemme. Koko Harpagoksen talo oli itkun vallassa, ja minä menin hämmästyneenä sisälle. Heti kun tulin sisään, näin näytteille asetetun poikasen, joka sätkytteli ja kirkui, puettuna kultiin ja kirjavaan pukuun. Niin pian kuin Harpagos minut näki, hän käski minun pikimmiten ottaa lapsen ylös ja mennä viemään ja asettamaan sen siihen paikkaan vuoristoa, missä oleskelee runsaimmin villieläimiä. Ja hän väitti, että Astyages oli se, joka antoi minulle tämän toimeksi, ja samalla hän uhkaili kovasti, jos en sitä tekisi. Minä otin sen ylös ja vein sen pois mukanani, koska luulin sitä jonkun talonväkeen kuuluvan lapseksi. Sillä ei minussa silloin vielä olisi voinut herätä epäluuloa siitä, mistä se todella oli. Mutta minä ihmettelin nähdessäni, kuinka se oli puettu kultiin ja komeisiin vaatteisiin, ja kummastelin myös surua, joka ilmeisesti vallitsi Harpagoksen talossa. Mutta pian minä sitten tiellä kuulen koko asianlaidan siltä palvelijalta, joka oli jättänyt käsiini lapsen ja saattoi minua kaupungista ulos; hän kertoi nimittäin, että se oli Astyageen tyttären, Mandanen, ja Kambyseen, Kyroksen pojan, lapsi, ja että Astyages käskee tappamaan sen. Ja nyt, tässä se on!"
112. Näin sanoen karjapaimen otti esille ja näytti lasta. Mutta kun vaimo näki, että poikanen oli suuri ja hyvännäköinen, hän kyynelsilmin tarttui miehensä polviin ja pyytämällä pyysi, ettei hän millään neuvoin panisi sitä heitteille. Vaan mies sanoi, että hänen oli mahdoton tehdä toisin. Sillä Harpagoksen luota saapuu tarkastusmiehiä katsomaan, ja itse hän joutuu pahimpaan turmioon, ellei sitä tee. Kun vaimo niinmuodoin ei saanut miestään taivutetuksi, hän sitten virkkoi näin: "koska nyt siis en voi taivuttaa sinua olemaan panematta lasta heitteille, niin tee näin, jos kerran on aivan välttämätöntä nähdä joku heitteille pantuna. Minäkin olen synnyttänyt, mutta olen synnyttänyt kuolleen lapsen. Vie ja aseta tämä nähtäväksi, mutta Astyageen tyttären poikaa kasvattakaamme kuin omaamme. Sillä lailla ei sinua voi tavata tekemästä väärin herrojasi kohtaan, emmekä ole antaneet huonoa neuvoa itsellemme. Sillä kuollut saa osakseen kuninkaalliset hautajaiset ja eloonjäänyt saa pitää henkensä."
113. Vallan hyvin tuntui karjapaimenesta vaimo silloiseen asiantilaan nähden puhuvan, ja hän tekikin kohta siten. Niinpä hän antoi sen lapsen, jonka oli tuonut surmattavaksi, vaimonsa huostaan, mutta omansa, tuon kuolleen, hän otti ja pani siihen arkkuun, missä kantoi toista. Ja puettuaan sen ylle kaikki toisen lapsen koristeet hän vei ja asetti sen autioimpaan paikkaan vuoristossa. Mutta kun sinne pantu lapsi jo oli siellä kolmatta päivää, karjapaimen meni kaupunkiin, sitä ennen jätettyään siihen paikkaan erään paimenpojan vartijaksi, tuli Harpagoksen taloon ja sanoi olevansa valmis näyttämään lapsen ruumista. Harpagos lähetti luotettavimmat peitsenkantajistaan sinne ja tarkastutti sekä hautautti heidän kauttaan karjapaimenen lapsen. Niin se tuli haudatuksi, mutta karjapaimenen vaimo otti hoitoonsa sen, joka myöhemmin sai nimen Kyros, mutta antoi kaiketi hänelle jonkun muun nimen kuin Kyros.