191. Joko nyt sitten joku toinen antoi hänelle siinä pulassa neuvon, taikka hän itse älysi, mitä hänen oli tekeminen; joka tapauksessa hän teki seuraavasti. Järjestettyään osan sotajoukkoansa joen suun kohdalle, sinne, missä se laskee kaupunkiin, ja taas toisen osan kaupungin taakse, missä joki lähtee kaupungista ulos, hän käski sotajoukon menemään mainituista kohdista sisään kaupunkiin, milloin näkisivät uoman yli päästävän kahlaamalla. Näin siis järjestettyään ja sillä tavoin neuvottuaan sotajoukkoa, hän marssi itse pois, mukanaan se osa sotaväkeään, joka ei ollut taistelukelpoinen. Ja saavuttuaan järvelle Kyros teki uudestaan saman, minkä yllämainittu Babylonin kuningatar oli tehnyt joen ja järven suhteen. Hän johti nimittäin kanavan avulla joen järveen, joka silloin oli suona, ja teki vanhan uoman ylikuljettavaksi sen kautta, että joki oli laskeutunut. Kun oli näin tapahtunut, niin ne persialaiset, joille hän oli sen antanut tehtäväksi, tunkeutuivat Eufrat-joen uomaa myöten, joka oli laskeutunut niin, että se ulottui noin miehen reiden keskikohtaan, sisään Babyloniin. Jos nyt babylonilaiset olisivat ennakolta kuulleet tai huomanneet, mitä Kyroksella oli tekeillä, niin he nähdessään persialaisten tulleen sisään kaupunkiin, olisivat kurjasti tuhonneet heidät. Sillä jos olisivat sulkeneet kaikki joelle vievät portit ja itse nousseet joen varsia pitkin sijaitseville padoille, he olisivat ottaneet persialaiset aivan kuin rysään. Mutta nyt olivat persialaiset odottamatta heidän kimpussaan. Ja kaupungin asukkaat kertovat, että sen suuruuden vuoksi keskellä asuvat babylonilaiset eivät huomanneet mitään, silloin kun jo kaupungin laidassa asuvat olivat voitetut, vaan kun heillä juuri sattui olemaan juhla, he parastaikaa tanssivat ja pitivät hyviä päiviä, kunnes kylläkin saivat tietää asianlaidan.
192. Sillä tavoin Babylon ensi kerran valloitettiin. Mutta kuinka suuri babylonilaisten mahti on, sen tahdon monen muun tosiasian ohella osoittaa seuraavalla seikalla. Suurkuninkaalla on kaikki hallitsemansa maat, paitsi säännöllisen veron suorittamista varten, jaettuina hänen ja hänen sotajoukkonsa ylläpidon maksamista varten. Vuoden kahdestatoista kuukaudesta elättää häntä neljä kuukautta Babylonian maa, kahdeksan kuukautta taas koko muu Aasia. Siten on Assyrianmaa mahtinsa puolesta kolmas osa muusta Aasiasta. Ja tämän maan maaherrakunta, jota persialaiset kutsuvat satrapiaksi, on kaikista maaherrakunnista kaikkein mahtavin. Niinpä Tritantaikhmes, Artabazoksen poika, joka kuninkaalta oli saanut tämän piirin, sai tuloina siitä joka päivä täyden artabin hopeata; artabi on persialainen mitta, joka vetää attikalaisen medimnin ynnä kolme attikalaista khoiniksia. Hänellä oli siellä myös itseänsä varten, paitsi sotaratsuja, muitakin hevosia, nimittäin kahdeksansataa oritta ja kuusitoistatuhatta tammaa; jokaista oritta vastasi nimittäin kaksikymmentä tammaa. Indialaisia koiria taas elätettiin niin suuri joukko, että neljä tasangolla olevaa suurta kylää, jotka olivat muista veroista vapaat, olivat saaneet tehtäväkseen hankkia elatuksen koirille. Semmoiset tulot oli Babylonin maaherralla.
193. Assyrialaisten maassa sataa vähän, mutta se vähä ravitsee viljan juuren. Saamalla vettä joesta, laiho kuitenkin kypsyy ja vilja tuleentuu, mutta ei sillä lailla kuin Egyptissä, missä joki itse nousee vainioille, vaan kastaminen tapahtuu käsin ja pumpuin. Koko Babylonian maata halkovat nimittäin, samoinkuin Egyptiä, kanavat. Suurin kanavista on laivoilla kuljettava ja kulkee kaakkoon päin sekä ulottuu Eufratista toiseen jokeen, Tigrikseen, jonka luona sijaitsi Ninos-kaupunki. Se maa on kaikista maista, joita tunnen, kaikkein paras tuottamaan viljaa. Mutta muuta, nimittäin puita, se ylimalkaan ei yritäkkään kantamaan, ei viikunapuuta, ei viiniköynnöstä eikä öljypuuta. Viljaa sitävastoin se on siihen määrään hyvä tuottamaan, että se antaa ainakin kahdennensadannen jyvän, ja, silloin kun se on tuottavimmillaan, kolmannenkinsadannen. Niinpä vehnän ja ohran lehdet siellä helposti tulevat neljän sormen levyisiksi. Kuinka suuriksi puuntapaisiksi sitävastoin hirssi ja sesami tulevat, sitä en tahdo mainita, vaikka sen varsin tunnen, hyvin tietäen, että niistä, jotka eivät ole saapuneet Babylonian maahan, jo se, mikä viljalajien suhteen on sanottu, on tuntunut sangen uskomattomalta. Öljypuun öljyä he eivät ollenkaan käytä, vaan valmistavat öljyn sesamista. Pitkin koko tasankoa heillä kasvaa palmuja, useimmat hedelmiäkantavia, joista he myös valmistavat itselleen ruokaa, viiniä ja hunajaa. Niitä he hoitavat viikunapuiden tavoin niin hyvin muissa suhteissa kuin erittäin siinä kohden, että sitovat niitten palmujen hedelmän, joita helleenit kutsuvat urospuolisiksi, taateleita kantavien palmujen ympäri, jotta ampiainen tunkisi sisään niihin ja kypsyttäisi ne, ja jottei palmun hedelmä variseisi. Urospalmujen hedelmissä tavataan nimittäin ampiaisia, samoin kuin metsäviikunapuissa.
194. Mutta siitä, mikä siellä minusta itse kaupungin jälkeen on ihmeellisintä, minä nyt käyn kertomaan. Heidän laivansa, jotka kulkevat alas virtaa myöten Babyloniin, ovat kokonaan pyöreät ja nahasta tehdyt. Assyrialaisten yläpuolella asuvien armenialaisten maassa he pajusta leikkaavat ja tekevät itselleen kaaripuita, sekä verhoavat niitä ulkoapäin nahkapeitteillä, jotka muodostavat pohjan. Mutta he eivät tee laivojaan leveiksi peräkeulan, eivätkä kapeiksi kokan kohdalta, vaan tekevät ne pyöreiksi kuin kilven. Sitten he täyttävät ne oljilla ja tavaroilla ja antavat niiden mennä myötävirtaan. Enimmin he tuovat ruukkuja, täynnä palmuviiniä. Laivaa ohjaa kahdella airolla kaksi miestä, jotka seisovat pystyssä, ja joista toinen vetää airoa puoleensa, toinen työntää luotaan. Näitä aluksia tehdään niin hyvin varsin suuria kuin pienempiäkin, ja suurimmat niistä kantavat jopa viidentuhannen talentin painoista lastia. Joka veneessä on elävä aasi ja suuremmissa useampia. Kun he sitten laivamatkallaan saapuvat Babyloniin, he asettavat lastinsa näytteille ja myyvät heti pois aluksen kaaripuut ja kaikki oljet, mutta nahat he sälyttävät aasien selkään ja ajavat ne Armeniaan. Sillä vasten virtaa ei käy millään keinoin päinsä purjehtia, koska joki on siihen määrään vuolas. Siitäpä syystä he eivät teekkään aluksiaan puusta, vaan nahasta. Ja sittenkuin he aaseja ajaen ovat saapuneet takaisin Armeniaan, he samalla tapaa laittavat itselleen toiset alukset.
195. Heidän vaatteensa taas ovat tämmöiset. Heillä on liinainen, jalkoihin ulottuva ihotakki, jonka päälle pukevat toisen, villaisen ihotakin, ja kietovat ylleen pienen valkoisen vaipan; edelleen heillä on kotimaiset kengät, jotenkin samanlaiset kuin boiotialaiset virsut. He käyttävät pitkää tukkaa, jota sitovat päänauhoilla, ja voitelevat koko ruumistaan. Jokaisella on sinettisormuksensa ja veistetty keppinsä. Ja jokaiseen keppiin on kuvattu joko omena, ruusu, lilja, tai kotka, taikka jotain muuta. Sillä ilman vaakunaa ei heillä ole tapana pitää keppiä.
196. Täten he siis koristavat ruumistaan. Heidän keskuudessaan vallitsevien tapojen joukosta taas on meidän käsityksemme mukaan viisain seuraava, jota kuulen myös enetien, erään illyrialaisen kansan, noudattavan. Kussakin kylässä tehtiin kerta kunakin vuotena näin. Niin pian kuin neidot olivat tulleet naimakuntoisiksi, koottiin heidät kaikki ja vietiin yhteen paikkaan, ja niiden ympärille asettui miesjoukko. Siinä antoi kuuluttaja jokaisen neidon, toisen toisensa perästä, nousta seisaalleen ja möi ne, alkaen kaikkein kauniimmasta. Sitten, aina kun tämä suuresta summasta oli myyty, hän kuulutti myytäväksi toisen, nimittäin sen, joka edellisen jälkeen oli kauniin. Ja ne myytiin sillä ehdolla, että joutuisivat naimisiin. Ne babylonilaisten joukosta, jotka olivat rikkaat ja naimahaluiset, ostelivat niinmuodoin ihanimmat, tarjoten toinen toistaan enemmän. Kaikki yhteisestä kansasta taas, jotka olivat naimahaluiset, he eivät ollenkaan pyytäneet hyvää ulkomuotoa, vaan ottivat rahat ja rumemmat neidot. Sillä niin pian kuin kuuluttaja oli järjestänsä myynyt kauniimmat neidoista, hän antoi rumimman tai jos kuka heistä oli raajarikko, nousta, ja tämän sai se, joka pienintä rahasummaa vastaan tahtoi naida hänet, kunnes hän joutui sille, joka lupasi vähimmästä sen tehdä. Vaan raha kertyi kauniista neidoista, ja siten kauniit naittoivat rumat ja raajarikot. Mutta ei ollut lupa naittaa tytärtään kenelle kukin vain tahtoi, eikä ilman takuumiestä viedä ostamaansa neitoa mukaansa, vaan täytyi ensin asettaa takuu siitä, että todella aikoi hänet naida, jonka jälkeen vasta sai viedä hänet pois. Vaan jos aviopuolisot eivät sopineet keskenään, sääsi laki, että sai viedä rahansa takaisin. Kellä hyvänsä, joka tahtoi, oli myös tilaisuus tulla toisesta kylästä ostamaan. Tämäpä oli heidän kaunein lakinsa, mutta se ei kuitenkaan enää ole voimassa, vaan he ovat äskettäin keksineet erään toisen. Sillä siitä saakka, kun he valloituksen jälkeen ovat joutuneet huonoon tilaan, ja heidän taloutensa rappiolle, niin jokainen puutetta kärsivä rahvaan mies panee tyttölapsensa harjoittamaan haureutta.
197. Toinen viisas tapa on heillä seuraava. He kantavat sairaansa ulos torille, sillä he eivät käytä lääkäreitä. Tällöin tulee sairaan luo ja antaa neuvoja taudin suhteen kuka vain itsekin on potenut jotain samantapaista, kuin mitä sairas kärsii, tai nähnyt toisen potevan. He tulevat neuvomaan ja opastamaan, miten itse ovat tehneet, kun ovat samanlaisesta taudista pelastuneet tai nähneet toisen pelastuneen. Ääneti ei ole lupa kulkea sairaan ohi, vaan täytyy ensin kysyä, mikä tauti hänellä on.
198. Ruumiit asetetaan hunajaan, ja surumenot ovat jotenkin samanlaiset kuin Egyptissä. Joka kerta kun babylonilainen mies on pitänyt yhteyttä vaimonsa kanssa, hän sytyttää suitsutuksen ja istuutuu sen ääreen, ja toisaalla taas vaimo tekee samoin. Mutta päivän valjetessa molemmat kylpevät. Sillä he eivät kajoa mihinkään astiaan, ennenkuin ovat kylpeneet. Tätä samaa tekevät myös arabialaiset.
199. Mutta häpeällisin tapa babylonilaisilla on seuraava. Jokaisen syntyperäisen naisen täytyy istuutua Afroditen pyhättöön ja kerran elämässään pitää yhteyttä vieraan miehen kanssa. Myöskin monet rikkaudestaan ylpeilevät, jotka katsovat itselleen alentavaksi sekaantua toisten naisten joukkoon, ajavat juhtien vetämissä katetuissa vaunuissa ja seisauttavat pyhätön luo. Ja heidän takanaan seuraa lukuisa palvelijajoukko. Mutta useimmat tekevät seuraavasti. Afroditen temppelikartanossa istuvat monet naiset, päässään seppeleeksi kiedottu nauha. Toisia tulee, toisia menee. Valtateistä kulkee joka taholle sivuteitä naisjoukon läpi, ja niitä myöten vieraat kulkevat valitsemassa. Senjälkeen kuin nainen kerran on sinne istuutunut, ei hän saa lähteä pois kotiinsa, ennenkuin joku vieraista on viskannut rahan hänen syliinsä ja sitten pitänyt hänen kanssaan yhteyttä pyhätön ulkopuolella. Mutta sen, joka viskaa rahan, tulee sanoa vain nämä sanat: "minä vaadin sinua nimessä Mylitta jumalattaren!" Mylittaksi nimittäin assyrialaiset kutsuvat Afroditea. Ja olkoon raha kuinka pieni tahansa, niin nainen aivan varmasti ei sitä luotaan työnnä; sitä näet hänen ei ole oikeus tehdä, sillä tämä raha tulee pyhäksi. Vaan hän seuraa sitä, joka ensiksi rahan on viskannut, eikä hylkää ketään. Mutta sittenkuin hän on yhteyttä pitänyt, hän on täyttänyt velvollisuutensa jumalatarta kohtaan ja saa lähteä kotiinsa; eikä häntä siitä perin saa siihen suostumaan, vaikka antaisi hänelle miten paljon hyvänsä. Kaikki ne, jotka ovat saaneet osakseen hyvän ulkomuodon ja kookkaan vartalon, lähtevät pian pois; mutta ne heistä, jotka ovat rumia, saavat siellä viipyä kauan aikaa voimatta täyttää lakia, niinpä muutamat kolmen ja neljän vuoden ajan. Monin paikoin myös Kyprosta on olemassa jotenkin tämänkaltainen tapa.
200. Nämä tavat vallitsevat babylonilaisilla. Heidän joukossaan on kolme heimoa, jotka eivät syö mitään muuta kuin kaloja, joita pyytävät, kuivaavat auringon paahteessa ja sitten valmistavat seuraavalla tavalla. He viskaavat ne huhmareeseen ja survottuaan ne petkeleillä he siivilöivät niitä hienolla liinakankaalla. Ja joka tahtoo niitä syödä, tekee niistä joko taikinan tai leipoo leivän.