94. Ioonilaiset asettivat sata laivaa ja olivat varustetut samalla tavoin kuin helleenit. Niin kauan kuin ioonilaiset asuivat siinä Peloponnesoksen maakunnassa, jonka nimenä nykyään on Akhaia, ja ennenkuin Danaos ja Xuthos saapuivat Peloponnesokseen, kutsuttiin heitä, kuten helleenit kertovat, aigialolaisiksi pelasgeiksi, mutta Ionin, Xuthoksen pojan, mukaan heitä sittemmin nimitettiin ioonilaisiksi.
95. Saarelaiset asettivat seitsemäntoista laivaa ja olivat asestetut niinkuin helleenit, ollen hekin pelasgilaista heimoa; mutta myöhemmin kutsuttiin heitä ioonilaisiksi, samalla tavalla kuin Atenasta kotoisin olevia "kahdentoista kaupungin" ioonilaisia. Aiolilaiset asettivat kuusikymmentä laivaa ja olivat varustetut samalla tavoin kuin helleenit; helleenien kertomuksen mukaan kutsuttiin heitä muinoin pelasgeiksi. Hellespontolaiset — lukuunottamatta Abydos-kaupungin asukkaita, joille kuningas oli antanut toimeksi pysyä alallaan ja vartioida siltoja, — lähtivät Pontoksesta sotaan, asettaen sata laivaa, ja olivat varustetut samalla tavoin kuin helleenit. Nämä olivat ioonilais- ja doorilais-heimoisia siirtolaisia.
96. Kaikissa laivoissa palveli merisotureina persialaisia, meedialaisia ja sakeja. Parhaiten purjehtivat laivat näistä olivat foinikialaiset, ja heidän joukostaan sidonilaiset, asettaneet. Näillä kaikilla, samoinkuin niillä, joita oli käsketty maata myöten kulkemaan, oli kullakin kotimaiset johtajansa, joita minä en tässä ole maininnut, ne kun eivät ole tutkimukselleni välttämättömiä. Sillä eivät jokaisen kansan johtajat olleet merkillisiä, ja kussakin kansassa oli yhtä monta johtajaa kuin oli kaupunkejakin, eivätkä nämä seuranneet sotapäällikköinä, vaan orjina, kuten muutkin, pelkät sotilaat. Ja minä olenkin jo maininnut kaikki ne persialaiset sotapäälliköt, joilla oli ylin valta ja jotka johtivat kutakin kansaa.
97. Laivaston ylipäällikköinä olivat Ariabignes, Dareioksen poika, Prexaspes, Aspathineen poika, Megabazos, Megabateen poika, ja Akhaimenes, Dareioksen poika. Ioonilaista ja kaarilaista sotavoimaa johti Ariabignes, Dareioksen ja Gobryaan tyttären poika, egyptiläisten päällikkönä oli Akhaimenes, joka oli Xerxeen veli sekä isän että äidin puolelta, ja muuta sotajoukkoa johtivat molemmat muut. Kolmikymmen- ja viisikymmen-airokkaitten sekä pursien ynnä pitkien hevos-alusten havaittiin yhteen laskettuina tekevän kolmetuhatta laivaa.
98. Huomattavimmat laivastossa olevista, ylipäällikköjen jälkeen, olivat nämä: sidonilainen Tetramnestos, Anysoksen poika, tyrolainen Matten, Siromoksen poika, Merbalos, Agbaloksen poika, Arados-kaupungista, kilikialainen Syennesis, Oromedonin poika, lykialainen Eyberniskos, Sikaan poika, ja kyprolaiset Gorgos, Khersiin poika, ja Timonax, Timagoraan poika, sekä kaarilaisista Histiaios, Tymneen poika, Pigres, Hysseldomoksen poika, ja Damasithymos, Kandauleen poika.
99. Muita osastonpäällikköjä en ole maininnut, koska en pidä sitä välttämättömänä, mutta enimmin minä ihailen Artemisiaa, joka, jos kohta nainen, otti osaa sotaretkeen Hellasta vastaan. Vaikka hän näet miehensä kuoltua itse hoiti hallitusta ja hänellä jo oli poika nuorukais-iässä, läksi hän innosta ja miehuudesta sotaan, olematta siihen mitenkään pakoitettu. Hänen nimensä oli siis Artemisia, ja hän oli Lygdamiin tytär, ollen isän puolelta peräisin Halikarnassoksesta, äidin puolelta taas kreetalainen. Hän johti halikarnassolaisia sekä Kos-, Nisyros- ja Kalydna-saarten miehistöä ja asetti viisi laivaa. Sidonilaisten jälkeen hän asetti koko laivaston mainioimmat laivat ja antoi kaikkien liittolaisten joukosta parhaimmat neuvot kuninkaalle. Mutta kaikkien niiden kaupunkien koko väestön, joita olen maininnut Artemisian johtaneen, minä väitän olevan doorilaista heimoa; halikarnassolaiset ovat näet troizenilaisia, muut epidaurolaisia. Sen verran olkoon mainittuna laivastosta.
100. Mutta sittenkuin sotajoukko oli laskettu ja järjestetty, halusi Xerxes, itse kulkien joukkojen läpi, niitä katsella. Niinpä hän tekikin sen. Ja ajaen vaunuissa kunkin kansan sivu hän tiedusteli kutakin, ja kirjurit merkitsivät kaikki muistiin. Ja hän ajoi, kunnes oli saapunut sekä ratsu- että jalkaväen toisesta päästä toiseen. Kun Xerxes tämän oli tehnyt, työnnettiin laivat mereen, jonka jälkeen hän vaunuista siirtyi sidonilaiseen laivaan, istuutui kultaisen teltan alle ja purjehti laivankokkien editse, tiedustellen jokaista niistä samalla tavalla, kuin maasotajoukolle oli tehnyt, ja kirjoituttaen tiedot muistiin. Mutta kaikki laivanpäälliköt olivat vieneet laivansa noin neljän pletrin päähän rannasta, ankkuroineet ne sinne, kokat maahan päin, ja asettaneet merisotilaat kuten taisteluun ainakin. Vaan kuningas purjehti laivan kokkien ja rannikon välitse ja katseli niitä.
101. Purjehdittuaan näidenkin ohi ja astuttuaan laivasta hän noudatti luokseen Demaratoksen, Aristonin pojan, joka hänen seurassaan otti osaa sotaretkeen Hellasta vastaan. Ja kutsuttuaan tämän luokseen hän kysyi häneltä näin: "Demaratos, nyt minua huvittaa kysyä sinulta erästä asiaa, jonka tahdon tietää. Sinä olet helleeni ja, kuten sinulta sekä muilta puheilleni saapuvilta helleeneiltä olen saanut tietää, olet kotoisin kaupungista, joka ei ole pienin eikä heikoin. Sano siis minulle tämä: uskaltavatko helleenit tehdä vastarintaa minulle? Sillä minun luullakseni, vaikka kaikki helleenit ja kaikki muut lännessä asuvat ihmiset kokoontuisivat, eivät he kykene kestämään minun hyökkäystäni, joll'eivät nimittäin ole keskenään ystäviä. Tahdon kuitenkin kuulustella sinunkin mielipidettäsi, mitä sinä heistä sanot." Niin hän kysyi, mutta Demaratos virkkoi vastaukseksi: "Kuningas, tuleeko minun noudattaa totuutta vai puhua sinulle mieliksi?" Xerxes käski hänen noudattaa totuutta sanoen, ettei hän siltä olisi vähemmän kuninkaan mieleen kuin ennenkään.
102. Tämän kuultuaan Demaratos lausui näin: "Kuningas, koska käsket kokonaan noudattamaan totuutta ja puhumaan niin, ettet myöhemmin jostakin valheesta tapaisi, niin tiedä tämä: köyhyys on aina ollut Hellaan toveri, mutta hyve on jälestäpäin saavutettu, ymmärryksen ja ankaran lain hankkimana. Ja tätä käyttämällä Hellas torjuu luotaan sekä köyhyyden että sortovallan. Minä tosin kiitän kaikkia noissa doorilaisissa maissa asuvia helleenejä, mutta se, mitä nyt lähden kertomaan, ei koske näitä kaikkia, vaan lakedaimonilaisia yksin. Ensiksi on mahdotonta, että he milloinkaan hyväksyisivät sinun sanojasi, jos ne tarkoittavat Hellaan orjuuttamista, ja toiseksi he lähtevät vastaasi taisteluun, vaikkapa kaikki muut helleenit pitäisivät sinun puoltasi. Mitä taas lukumäärään tulee, niin älä tiedustele, kuinka monta heitä tarvitaan kyetäkseen sen tekemään. Sillä jos heitä, lähtiessään sotaan, on tuhat miestä, taistelevat he sinua vastaan ja samoin, jos heitä on siitä joko päälle tai alle."
103. Tämän kuultuaan virkkoi Xerxes naurahtaen: "Demaratos, millaisen sanan lausuitkaan, kun väität, että tuhat miestä on taisteleva näin suurta sotajoukkoa vastaan. No niin, sano minulle tämä. Sinä väität itse olleesi näiden miesten kuninkaana. Tahdotko siis heti paikalla taistella kymmentä miestä vastaan? Ja kuitenkin, jos teidän valtiolaitoksenne on kokonaan sellainen, kuin miksi sinä sitä kuvailet, tulee sinun, heidän kuninkaansa, teidän lakienne mukaan asettua kahta vertaa niin suurta vihollisvoimaa vastaan. Sillä jos kukin heistä on kymmenen minun sotajoukkoni miehen veroinen, niin minä vaadin, että sinä asetut kahtakymmentä vastaan. Silloinhan pitäisi sinun väitteesi paikkansa. Mutta jos te olette sellaisia ja sen mittaisia kooltanne kuin sinä ja ne helleenit, jotka ovat olleet minun puheillani, ja kuitenkin näin kovin kehutte, niin varo vain, ettei tämä puheesi ole joutavaa kerskausta. Sillä katsotaanpa, miten kaiken todennäköisyyden mukaan on asianlaita. Kuinka voisi tuhat, tai kymmenenkin tuhatta taikkapa viisikymmentäkin tuhatta miestä, jotka kaikki yhtäläisesti ovat vapaita eivätkä yhden ainoan hallitsemia, asettua näin suurta sotajoukkoa vastaan? Sillä jos heitä on viisituhatta, tulee meitä olemaan enemmän kuin tuhat jokaista vastaan. Jos näet heitä, samalla tavoin kuin meitä, hallitsisi yksi, niin he tämän pelosta saattaisivat, vastoin omaa luontoaan, tulla urhoollisiksi ja ruoskan pakoittamina mennä harvalukuisempina useampia vastaan. Mutta vapauteen päässeinä he eivät varmaankaan tee kumpaakaan näistä. Luullakseni helleenit, vaikka lukumäärältään olisivatkin tasaväkiset, tuskin taistelisivat yksistään persialaisiakaan vastaan. Mutta meillä sitävastoin juuri tavataan sitä, mistä sinä puhut, jos kohta ei suuressa määrässä, vaan harvassa. Sillä minun peitsenkantajieni joukossa on semmoisia, jotka tahtoisivat taistella yhtaikaa kolmeakin helleeniläistä miestä vastaan. Vaan sitä sinä et tunne ja siksi puhut joutavia."