104. Siihen virkkoi Demaratos: "Oi kuningas, alun pitäen minä ymmärsin, että jos noudatan totuutta, en saata puhua sinulle mieliksi. Mutta koska pakoitit minua puhumaan totista totta, kerroin, miten spartalaisten on laita. Ja kuitenkin ymmärrät itse parhaiten, missä määrin minä tätä nykyä rakastan noita, jotka vietyään minulta arvoni ja isiltä perityt etuoikeuteni ovat riistäneet minulta kaupungin ja tehneet minut maanpakolaiseksi, kun sitävastoin sinun isäsi otti minut vastaan ja antoi minulle elatuksen ja kodin. On siis kohtuullista, että järkevä mies ei työnnä luotaan ilmeistä hyväntahtoisuutta, vaan rakastaa sitä mitä suurimmassa määrin. Enpä minä lupaa kykeneväni taistelemaan kymmentä enkä kahtakaan miestä vastaan, ja mieluimmin olisin taistelematta yhtäkään vastaan. Mutta jos olisi pakko tai jokin suuri kilvoitus yllyttäisi, taistelisin kaikkein kernaimmin yhtä vastaan niistä, jotka kukin väittävät olevansa kolmen helleenin veroisia. Niinpä myös lakedaimonilaiset, taistellessaan yksitellen, eivät ole keitäkään miehiä kehnompia, mutta joukkona ollen he ovat kaikista miehistä urhoollisimmat. Sillä vaikka ovatkin vapaita, eivät he kuitenkaan ole vapaita kaikessa. Heidän valtiaanaan on näet laki, jota he pelkäävät vielä paljoa enemmän kuin sinun väkesi sinua. He tekevät siis, mitä ikinä se käskee. Ja se käskee aina samaa, taistelemaan mitään ihmispaljoutta pakenematta ja jäämään paikoilleen joko voittaen tai kuollen. Jos katsot minun tässä jutelleen joutavia, tahdon vaieta, sen pitemmältä enää puhumatta. Minkä puhuin, sen olin pakoitettu puhumaan. Käyköön kuitenkin mielesi mukaan, kuningas."
105. Näin Demaratos vastasi. Mutta Xerxes käänsi asian leikiksi eikä ensinkään suuttunut, vaan lähetti hänet suosiollisesti luotaan. Sittenkuin Xerxes tämän keskustelun jälkeen oli asettanut käskynhaltijaksi yllämainittuun Doriskos-kaupunkiin Maskameen, Megadosteen pojan, sitä ennen pantuaan viralta Dareioksen asettaman, marssitti hän sotajoukkonsa Traakian kautta Hellasta vastaan.
106. Niinpä Xerxes sinne jätti Maskameen, joka esiintyi niin miehuullisesti, että Xerxeen oli tapana hänelle lähettää lahjoja, koska hän oli enimmin kunnostanut itseään kaikkien niiden joukosta, jotka Xerxes itse tai Dareios oli asettanut käskynhaltijoiksi. Ja hänen oli tapana lähettää niitä joka vuosi. (Samoin teki myös Artaxerxes, Xerxeen poika, Maskameen jälkeläisille.) Sillä jo ennen tätä sotaretkeä oli kaikkialle Traakiassa ja Hellespontoksessa asetettu käskynhaltijoita. Kaikki nämä, sekä Traakiassa että Hellespontoksessa olevat, paitsi Doriskoksen käskynhaltijaa, karkoittivat tämän sotaretken jälkeen helleenit; mutta Doriskoksessa olevaa Maskamesta eivät ketkään vielä ole voineet karkoittaa, vaikka monet ovat sitä koettaneet. Siitä syystä siis hänelle lähettää lahjoja se, joka kulloinkin Persiassa hallitsee.
107. Mutta helleenien karkoittamista käskynhaltijoista ei kuningas Xerxes pitänyt ketään niin urhoollisena kuin Bogesta Eionissa. Vaan tätä hän ei lakannut kiittelemästä ja hän kunnioitti mitä suurimmassa määrin hänen Persiaan jääneitä lapsiaan. Ja Boges ansaitsikin todella suurta kiitosta. Sillä kun atenalaiset ja Kimon, Miltiadeen poika, häntä piirittivät, olisi hänellä ollut tilaisuus, sopimuksen tehden, lähteä pois ja palata Aasiaan. Mutta siihen hän ei suostunut, jottei kuningas luulisi hänen pelkuruudesta jääneen henkiin, vaan hän kesti piirityksen viimeiseen asti. Vaan kun linnoituksessa ei enää ollut mitään muonaa, käski hän pinota suuren rovion, tappoi lapsensa, vaimonsa, jalkavaimonsa ja palvelijansa ja viskasi ne sitten tuleen, jonka jälkeen hän kokosi kaiken kullan ja hopean, mitä kaupungissa oli, ja siroitti sen muurilta Strymon-jokeen. Ja sen tehtyään hän itse heittäytyi tuleen. Siksi persialaiset vielä tänäkin päivänä syystä kiittävät häntä.
108. Doriskoksesta Xerxes matkasi Hellasta vastaan ja pakoitti kaikki, jotka vain tiellään tapasi, ottamaan osaa sotaretkeen. Sillä kuten jo ennenkin olen osoittanut, oli koko maa Tessaliaan saakka laskettu kuninkaan vallan alle ja maksoi hänelle veroa, sittenkuin Megabazos ja myöhemmin Mardonios olivat sen kukistaneet. Ja Doriskoksesta matkatessaan hän ensiksi sivuutti samothrakelaiset linnoitukset, joista viimeisenä lännessä on Mesambria niminen kaupunki. Siihen rajoittuu thasolaisten kaupunki Stryme, ja näiden molempien keskitse virtaa Lisos-joki, jonka vesi silloin ei riittänyt Xerxeen sotaväelle, vaan loppui. Tämän maan nimenä oli muinoin Gallaike, nyt se on Briantike. Oikeinta on sanoa tätäkin kikonien maaksi.
109. Astuttuaan Lisos-joen kuivaneen uoman poikki hän sivuutti seuraavat helleeniläiset kaupungit: Maroneian, Dikaian ja Abderan. Näiden ohi hän siis kulki ja samoin seuraavien, niiden kohdalla olevien järvien: Maroneian ja Strymen välillä sijaitsevan Ismaris-järven, Dikaian kohdalla olevan Bistonis-järven, johon kaksi jokea, Trauos ja Kompsantos laskevat vetensä. Abderan kohdalla Xerxes ei sivuuttanut mitään kuuluisata järveä, mutta sensijaan Nestos-joen, joka virtaa mereen. Näiden paikkojen jälkeen hän sivuutti thasolaisten mannermaalla sijaitsevat kaupungit, joista yhden ääressä on ympärimitaten noin kolmenkymmenen stadionin laajuinen, kalainen ja erittäin suolainen järvi. Tämän saattoivat kuivilleen jo juhdat yksinään, kun niitä juotettiin. Ja tämän kaupungin nimi on Pistyros.
110. Näitten helleeniläisten rannikkokaupunkien ohi hän siis kulki, jättäen ne vasemmalle kädelleen. Mutta ne traakialaiset kansat, joiden maan kautta hän matkasi, olivat: paitilaiset, kikonit, bistonit, sapalaiset, dersalaiset, edonit ja satrit. Näistä seurasivat retkelle meren ääressä asuvat laivoillaan, mutta ne näistä luettelemistani kansoista, jotka asuivat sisämaassa, paitsi satrit, pakoitettiin kaikki seuraamaan jalan.
111. Satrit eivät ole vielä olleet kenenkään alamaisia, mikäli me tiedämme, vaan he, yksin kaikkien traakialaisten joukosta, ovat aina minun aikoihini saakka yhtämittaa pysyneet vapaina. He asustavat näet korkeilla, kaikenlaatuista metsää taajaan kasvavilla, lumen peittämillä vuorilla ja ovat sodassa erinomaisia. Nämä juuri omistavat Dionysoksen ennuspaikan. Tämä ennuspaikka sijaitsee mitä korkeimmassa vuoristossa, ja satrien joukosta ovat bessit ne, joitten keskuudesta pyhätön ennuspapit otetaan, mutta ennuslauseet julistaa papitar, samoinkuin Delfoissa; eikä ole hevin mitään sen pulmallisempaa.
112. Kuljettuaan mainitun alueen ohi Xerxes sitten sivuutti pieriläisten linnoitukset, joista toisen nimenä on Fagres ja toisen Pergamos. Tästä hän matkasi näiden linnoitusten sivu, jättäen oikealle kädelleen laajan ja korkean Pangaion-vuoren, missä on kulta- ja hopeakaivoksia, joita pieriläiset, odomantit ja varsinkin satrit käyttävät.
113. Sitten hän, mennen Pangaion-vuoren pohjoispuolella asuvien paionien, doberien ja paioplien ohi, kulki länteen päin, kunnes saapui Strymon-joelle ja Eion-kaupunkiin, jonka päällikkönä oli silloin vielä elossa oleva Boges, sama, josta vähän aikaisemmin mainitsin. Tämän Pangaionvuoren ympärillä olevan maan nimenä on Fyllis, ja se ulottuu länteen päin Angites-jokeen saakka, joka laskee Strymoniin, etelään taas itse Strymoniin. Viimemainitulle maagit uhrasivat valkoisia hevosia saadakseen onnellisia enteitä.